VALLAN HUIPULLA
...Vallanpitäjät tiukentavat otettaan?
Tiedätkö suomalaisten poliitikkojen olevan mukana salaisissa kansainvälisissä järjestöissä, joiden toiminnan tarkoituksena on eurooppalaisen ykseyden ja maailmanherruuden saavuttaminen?
Tiedätkö, että Eurooppaliikkeen sisarjärjestöjä löytyy jokaisesta Euroopan maasta myös Suomesta? Tiedätkö suomalaisten kansanedustajien olevan Eurooppaliikkeen jäseniä, ja että he ovat olleet mukana viemässä Suomea Euroopan Unioniin?
Tiedätkö vahvojen katolilaisten henkilöiden olleen keskeisessä asemassa Euroopan Unionia muodostettaessa?
Miksi kansalliset lait poistetaan ja korvataan kansainvälisillä laeilla?
Miksi vanhat rajat korvataan uusilla alueellisilla rajoilla?
Miksi yritykset fuusioituvat ja muodostavat suuria monopoleja?
Miksi pieniä maatiloja, kyläkauppoja, pankkien sivukonttoreita, yrityksiä, kouluja, postikonttoreita jne. lakkautetaan?
Adam Weishaupt esitti toukokuun 1. pnä 1776 suunnitelman siitä, miten vallanpitäjät voisivat koota maailman kansat ja yksityishenkilöt valtansa alle. Seuraavat seitsemän kohtaa ovat hänen suunnitelmansa päämääriä:
Kuningaskuntien ja kaikkien hallitusten lakkauttaminen
Yksityisomaisuuden poistaminen
Perimisoikeuden poistaminen
Patriotismin (isänmaallisuuden) ja nationalismin (kansallismielisyyden) lakkauttaminen
Perheinstituution lakkauttaminen (avioliiton ja moraalikäsitysten murtaminen kollektiivisesti kontrolloidulla koulutuksella)
Kaiken uskonnon lakkauttaminen
Uuden maailmanjärjestyksen luominen
Nämä seitsemän kohtaa loivat pohjan Ranskan vallankumoukselle, mikä puolestaan antoi perustan Karl Marxin johtamalle Venäjän vallankumoukselle. Ranskan vallankumouk-sessa hajotettiin valtiosäädyt, aikanaan laillisesti valittu valtaelin.Vallanpitäjät (vallan kaapannut porvaristo) perustivat oman kansalliskokouksensa. He polttivat kaduilla Raamattuja, ottivat käyttöön 10-päiväisen viikon, osoittivat kunnioitusta vapauden-jumalattarelle ja suosivat moraalittomuutta. Laittomuus kukoisti, kristittyjä tapettiin mitä julmimmalla tavalla. Kolme ja puoli vuotta myöhemmin palattiin takaisin 7-päiväiseen viikkojärjestelmään, kristityt saivat luvan pitää Raamattunsa ja olosuhteet muuttuivat paremmiksi. Kaikki tämä on ennustettu Johanneksen Ilmestyskirjan 11. luvussa.
On mielenkiintoista panna merkille, että alkuperältään juutalainen Adam Weishaupt kääntyi katolilaiseksi. Hän ei ollut ainoastaan katolilainen vaan myös jesuiitta. Jesuiittana hän opetti Ingolstadtin yliopiston professorina Tanskassa.
Tänään voimme kysyä: Onko Adam Weishauptin seitsenkohtainen suunnitelma tullut käyttöönotetuksi? Eivätkö Euroopan Unioni ja sen kansainvälinen säädöstö ole juuri hänen suunnitelmansa mukaiset? Se on pitkän aikajakson suunnitelma. Maailman johtajat ovat tekemässä alaikäisistä itsenäisiä kansakuntia ja ryöstämisestä joidenkin yksilöiden oikeutta. Kaiken ja kaikkien tulisi mukautua kansainväliseen lainsäädäntöön, olkoon kysymys sitten päivänpolitiikasta, taloudesta, uskonnosta tai turvallisuuspolitiikasta.
Euroopan Unioni-uusi valtiomuoto
Nykyinen Euroopan Unioni alkoi muutamien Euroopan valtioiden taloudellisesta liitosta. Se muuttui myöhemmin poliittiseksi ryhmittymäksi, joka voi säätää lakeja, ja jolla on toimeenpano- ja tuomiovalta. Ymmärtääksemme, mikä EU-järjestelmässä on ideana, on tärkeää tuntea sen taustavoimat ja perusta. Näitä tekijöitä tarkastelemme tässä vihkosessa.
Uskonto johtaa politiikkaa
Monet ajattelevat, että uskonnolla ei ole mitään tekemistä politiikan kanssa, mutta uskonto johtaa vahvasti politiikkaa. Juuri näinhän on asianlaita Euroopan Unionissa. Sitä muodostettaessa keskeisessä asemassa olivat seuraavat vahvat katolilaiset henkilöt: Joseph H. Retinger, ranskalaisääri-eurooppalainen strategi (suurten sotatoimien johtaja) Jean Monnet, ranskalainen ulkoministeri Robert Schumann, länsi-saksalainen kansleri Konrad Adenauer ja italialainen pääministeri Alcide de Gasperi. Kolme viimeiseksi mainittua olivat lisäksi omien maidensa kristillisdemokraattisten (katolilais-poliittisten) puolueiden johtajia.
Ruotsin Vatikaanin suurlähettiläs Lars Bergquist sanoi suoraan: «Meidän tulee muistaa, että Euroopan Unionin perustivat vahvasti antaumukselliset katolilaiset, kuten (saksalainen) Adenauer, (ranskalainen) Schumann ja (italialainen) de Gasperi. He kaikki asettivat päämääräkseen yhtenäisen Euroopan.» (Tämä tapahtui pian Hitlerin, Mussolinin ja Francon epäonnistuttua saman päämäärän saavuttamisessa.) (Sydsvenskan lokakuun 16. Pnä 1991: Vägen till EU går via Roma)
Englantilainen The Sunday Telegraph otsikoi elokuun 25. pnä 1991 « Now, the holy European Empire» (=Nyt, pyhä eurooppalainen maailmanvalta) ja Paavin suuren kuvan alla oli teksti: «Hän on nykyajan poliittisin paavi.» Monet ovat tietoisia Vatikaanin vallasta ja vaikutuksesta Euroopan Unionissa. Siinä on katolilaisten johtajien leima. Pisimpään sen johtajana on toiminut Jacques Delors, joka on katolilainen ja jesuiitta. Myös Romano Prodi on katolilainen. (Hieman tuonnempana tutustumme jesuiittojen strategiaan.)
Katolisella kirkolla on vahva vaikutus Eu-roopan poliittisiin, taloudellisiin ja uskonnol-lisiin suunnitelmiin, niin kuin muuallakin maailmassa. Koko EU-järjestelmä on rakennettu katolisen mallin, subsidiariteettiperiaatteen eli läheisyysperiaatteen mukaan. (kts. Lukion us-konnon 3. pakollinen kurssi, «Etiikan Arkki» sivu 52, Maastrichtin sopimus ja Katolisen kirkon katekismus) Nimitys tulee latinalaisesta sanasta «subsidium», joka merkitsee auttamista. Suomenkielessä hiukan harhaanjohtavasti käytetty nimitys «läheisyysperiaate» johtaa vaikutelmaan Euroopan Unionin johtamistavan vahvasta demokraattisuudesta. Subsidiariteettiperiaatteen mukaan asiat ratkaistaan paikallisesti, mikäli se vain on mahdollista. Ellei alueellinen
ongelmanratkaisu ole jostain syystä mahdollista, käsiteltävä asia siirtyy pyramidijärjestelmän mukaan ylöspäin, niin että osapuolten on lopulta noudatettava Euroopan Unionin sääntöjä. EU-järjestelmän pyramidimalli on rakennettu Katolisen kirkon järjestelmän mukaan: Pyramidin huipulla hallitsee pieni vallanpitäjien joukko ylimpänä johtajanaan paavi. Tuo valtaeliitti _ ei tavallinen seurakuntalainen - päättää siitä, kenet valtuutetaan johtoryhmään. Valinnan tekevät ylimmät ja korkeimmat viranhaltijat. He antavat toimintaohjeita alaisilleen pyramidijärjestelmässä, joka on tavalliselle seurakuntalaiselle normi. Juuri näin toimitaan myös Euroopan Unionissa. Koska Euroopan Unioniin kuuluu monia kansoja, on luotava laaja säädöstö ohjailemaan kansakuntia, ja näitä lakeja säätävät Euroopan Unionin vallanpitäjät. Tällainen järjestelmä saattaa johtaa nopeasti vallan väärinkäyttöön. Kansalaisista voidaan helposti tehdä vallanpitäjien kontrollissa eläviä orjia. Tavallisten kansalaisten kannalta on turvallisempaa, että johtoryhmän hallittavana on mahdollisimman pieni kokonaisuus kuin päinvastoin.
Katolisella kirkolla on paljon laajempi jalansija Euroopassa kuin moni aavistaakaan. Prosentuaalisesti suurin osa Euroopan Unionin asukkaista on katolilaisia: heidän osuutensa EU:n väestöstä tällä hetkellä on noin 50%, kun protestant-tien osuus on noin 24% , siis selvästi pienempi. Jos Euroopan Unioni laajenee vielä 27 maahan, asuu sen alueella silloin noin 540 miljoonaa ihmistä.
Kuten tiedämme, Euroopan Unioni on laajenemassa itään päin. Monet katoliset maat odottavat vuoroaan liittyä EU-jättiläisvaltioon. Samanaikaisesti Vatikaani työskentelee uutterasti yhdistääkseen Idän Ortodoksikirkot Lännen Katoliseen kirkkoon takaisin vuonna 1054 tapahtuneen hajoamisen jälkeen. Jos tämä yritys onnistuu, tulee Euroopan Unionista yhä katolisempi ja protestanttien määrä laskee alle 20%:n.
Katolinen siipi on siis hyvin edustettuna Euroopan Unionissa, eikä vähiten siellä missä päätöksiä tehdään. Ei ole vaikea nähdä, mihin suuntaan EU-laiva kulkee. Alamme hahmottaa ääriviivat uudesta maailmanvallasta, joka tulee olemaan suurin katolilais-eurooppalainen suurvalta, mitä milloinkaan on nähty.
EU-ministerit ponnistelevat vahvan yhdentymisen puolesta. Jäsenmaiden edustajat pitävät tiiviisti yhtä ja heidän on ponnisteltava, että jäsenmaat ottaisivat käyttöön EU-säädöstön mieluiten juuri oikeaan aikaan. Jäsenmaiden veetto-oikeus yritetään poistaa ja korvata enemmistöpää-töksillä. EU:n puheenjohtaja Romano Prodi sanoi, että «Nyt on Euroopan Unionin aika edetä unioni-markkinoiden ulkopuolella ja muodostaa täysiverinen poliittinen unioni yhdessä diplomaattissotilaallisen rintaman kanssa maailmanvallaksi, joka kykenee antamaan kansalaisille vastauksen kysymykseen: mistä hinnasta he ovat halukkaita kuolemaan yhteisönsä puolesta.» (London Electronic Telegraph, toukokuun 30. pnä 2001) Halutaan siis täysiverinen poliittinen unioni. Sen tähden on luonnollista, että luodaan yhteinen armeija ja yhteiset sotavoimat, yhteiset poliisivoimat (Europol), EU-lakien noudattamista valvova yleiseurooppalainen oikeuslaitos (Corpus Juris), yhteinen valuutta (Euro), yhteinen keskuspankki, yhteinen kalastus- ja maatalouspolitiikka, yhteinen eläkelainsäädäntö, yhteinen energia- ja ympäristöverotus, yhteinen arvonlisävero, yhteinen EU-vero, yhteiset säännöt jne.
Olemme menossa kohti tiiviimpää Unionia, jossa strategia ja säännöt muuttuvat alituisesti. Euroopan unioni on kuin suuri alus, jonka ohjaus muuttuu vakuuttavasti yhä enemmän katolisen komennon mukaan, mutta jäsenmaiden on vain pysyttävä mukana.
Merkillepantavaa on se, että kaikki Ministerineuvoston kokoukset ovat suljettuja ja ettei ole olemassa mitään julkista pöytäkirjaa, joka paljastaisi, mitä eri jäsenmaiden edustajat ovat sanoneet. Kaikki Ministerineuvoston äänestykset ovat salaisia. Tässä vain muutama esimerkki EU:ssa tapahtuvasta salailusta.
Suomen poliitikot ovat vaatineet vaikutusmahdollisuutta, mutta mitä he ovat saaneet? Lait ovat valmiiksilaadittuja - katolisen mallin mukaisesti. Ratkaisuja ja päätöksiä tehtäessä Suomella on vain noin 3%:n vaikutusmahdollisuus EU:ssa. Juuri milloinkaan ei puhuta siitä 97%:n vaikutusmahdollisuudesta, mikä EU:lla on Suomen asioihin. Kun joku laki on tullut hyväksytyksi EU:ssa, jäsenmaiden edustajat vievät sen kotimaihinsa, vaikka he itse eivät olisi koskaan ottaneet siihen kantaa edes sen valmisteluvaiheessa. Protestanttinen Suomi on jo nyt alistettu Katolisen kirkon valtaan.
On täysin selvää, että Katolinen kirkko on saamassa takaisin hallintavallan Euroopassa mm. EU:n välityksellä. Päämääränsä saavuttamiseksi Katolisen kirkon välitavoitteena on hävittää protestantismi ja itsenäiset valtiot, juuri niin kuin Adam Weishaupt opetti kauaskantoisessa suunnitelmassaan. Tätä päämäärää tukee mm. jesuiittavala. Jesuiitat ovat Katolisen kirkon rintamamiehiä.
Ennen jesuiittavalaan tutustumista - joka saattaa olla järkyttävää - ja muihin tämän vihkosen tietoihin perehtymistä, haluamme sanoa, että tietojen paljastamisella on «kova hinta». Tahdomme myös korostaa, ettemme halua synnyttää mitään vihamielistä asennetta ketään ihmistä tai ihmisryhmää kohtaan, olkoon heidän asemansa mikä hyvänsä. Ymmärrämme, että me kaikki olemme syntyneet ja kasvaneet erilaisissa olosuhteissa, ja että aina ei ole kovin helppoa huomata, mikä tarkoitus toisten sisäisiin asioihin puuttumisella voi olla. Toivomme kuitenkin näiden antamiemme tosiasioiden hyödyttävän lukijoitamme - ovatpa he arvostelun kohteena olevan uskonnollisen järjestelmän jäseniä tai eivät-niin, että jokainen voi huomata tämän viettelevän järjestelmän vaarat. Emme tee näitä paljastuksia Katolisesta kirkosta siksi, että meillä olisi vihamielinen asenne katolilaisia kohtaan. Ei ole miellyttävää nousta vastustamaan sellaista järjestelmää, jolla on suuri merkitys monien ihmisten elämässä. Mutta koska me olemme ymmärtäneet tämän uskonnollisen järjestelmän vaarat ja koska olemme nähneet sen suunnitelmien olevan vakiintumassa käytäntöön, ja koska monet ihmiset ovat vaarassa tulla harhaanjohdetuiksi ja koska Raamatussa annetaan voimakas varoitus juuri tätä järjestelmää vastaan, katsomme tehtäväksemme välittää tietojamme eteenpäin.
Seuraavaksi osia jesuiittavalasta. Herättäköön se jokaisen lukijan näkemään Katolisen kirkon todellisen tavoitteen ja tehtävän.
Jesuiittavala
«Poikani, sinä olet saanut jo opetusta käyttäytyäksesi teeskentelijän tavoin: ollaksesi katolilainen katolilaisten joukossa, vakoilija omien veljiesi joukossa, varoaksesi uskomasta ketään ihmistä ja ollaksesi luottamatta yhteenkään ihmiseen, ollaksesi reformoitu reformoitujen joukossa, hugenotti hugenottien joukossa, kalvinisti kalvinistien joukossa, ollaksesi protestanttien joukossa kuin yksi heistä ja voittaaksesi heidän luottamuksensa sekä pyrkiäksesi puhumaan heidän puhujakorokkeeltaan, ollaksesi paavin uskollisen sotilaan tavoin luonteesi koko kiivaudella samaa mieltä pyhän uskontomme ja paavin kanssa, pystyäksesi keräämään kaiken tiedon, josta saattaisi olla hyötyä järjestöllesi. Olet saanut opetusta kylvääksesi salakavalasti kateuden ja vihan siementä rauhassa elävien kansojen välille, kiihoittaaksesi ne veritekoihin sekoittamalla ne sotaan toisiaan vastaan ja luodaksesi vallankumouksia ja sisällissotia yhteiskunnissa, maakunnissa ja valtakunnissa, jotka ovat itsenäisiä ja menestyksekkäitä, harrastavat taiteita ja tieteitä ja nauttivat rauhan siunauksesta. Puolusta salaamisen esitaistelijoita yksissä tuumin jesuiittaveljiesi kanssa...jotka ovat mahdollisesti soluttautuneet toisen rintaman puolelle ja käy avoimesti vastustamaan sitä puolta, johon sinulla itselläsi on yhteys-niin, että lopulta (Katolinen) kirkko on voittava osapuoli rauhantunnusteluilla korjatuissa olosuhteissa ja niin, että tarkoitus pyhittää keinot.
Olet saanut opetusta tehtävääsi toimia vakoojana ja kerätäksesi kaikki tilastotiedot, tosiasiat ja kaiken informaation kaikista käytettävissäsi olevista lähteistä, hankkiaksesi imartelulla itsellesi luottamuksen protestanttien perhepiirissä, kaikenlaisten kerettiläisten keskuudessa, kauppamiesten, pankkiirien ja asianajajien parissa, kouluissa ja yliopistoissa, parlamenteissa ja edus-kunnissa, lakiasäätävissä kokouksissa ja hallituksissa, viranomaisten ja ministerien luona, ollaksesi kaikille kaikkea paavin tähden, jonka palvelijoita te olette kuolemaan saakka.
Niin kuin vastaalkaja ja käännynnäinen olet vastaanottanut jo kaiken ohjauksen ja olet palvellut apulaisena, rippi-isänä ja pappina, mutta et ole vielä tullut varustetuksi kaikella, mikä on välttämätöntä komentaja Loyolan joukoissa ja paavin palveluksessa. Sinun tulee palvella työkaluna riittävän ajan ja harjoitella, niin kuin sinua ylemmät ovat sinulle edeltä puhuneet, sillä täällä ei voi komentaa kukaan, joka ei ole vihkiytynyt työhönsä kerettiläisen verellä sillä ilman verenvuodatusta ei ole anteeksiantamusta. Että tulisit lähetetyksi työhön ja että pelastuksesi olisi varma, sinun tulee aikaisemmin järjestöllesi antaman kuuliaisuudenvalan ja paaville osoittamasi uskollisuuden lisäksi toistaa perässäni:
«Minä, ______ , Kaikkivaltiaan Jumalan, siunatun neitsyt Marian, siunatun arkkienkeli Miikaelin, siunatun pyhän Johannes Kastajan, pyhän Isän, pyhän Ignatius Loyolan perustaman Jeesuksen yhteisön ylemmän kenraalin läsnäollessa ja tähän saakka jatkuneen Paavali III:n paavinvallan edessä vakuutan ja vannon neitsyen äidinelämän, Jumalan kohdun ja Jeesuksen hallitsijansauvan äärellä, että hänen pyhyytensä paavi on Kristuksen viransijainen ja maailmanlaajuisen Katolisen kirkon pyhä ja ainoa pää, ja että Hänen Pyhyydellään on minun Vapahtajani, Jeesuksen Kristuksen, antaman sitomisen ja päästämisen vallalla oikeus panna viralta pakanalliset kuninkaat, prinssit, valtiot, yhteisöt ja hallitukset, jotka kaikki ovat laittomia ilman hänen pyhää hyväksyntäänsä ja että ne voidaan varmasti hävittää.
Minä vakuutan edelleen, että minä haluan auttaa, avustaa ja neuvoa kaikkia tai ketä tahansa Hänen Pyhyytensä asiamiehistä missä tahansa olenkin ja että tahdon tehdä parhaani luvallisesti tai luvatta hävittääkseni juurineen harhaoppiset, protestanttiset ja liberaalit opit ja mitätöidäkseni kaikki niiden väitetyt vaikutukset.
Minä vakuutan ja vannon, että jos minulle annetaan tehtäväksi omaksua joku harhaoppisista uskonnoista edistääkseni sen kautta äitikirkon etua, haluan pitää salassa ja omana tietonani kaikkien äitikirkon asiamiesten neuvot, joita he ajoittain antavat minulle ohjeina ja etten paljasta niitä suoraan enkä epäsuorasti sanoillani tai kirjoituksillani missään olosuhteissa, vaan haluan toteuttaa kaiken, mitä minun vastuulleni ehdotetaan tai kaiken sen, mitä sinä, hengellinen isäni, minulle ilmoitat...
Minä vakuutan ja vannon edelleen, etten halua omistaa mitään omaa mielipidettä, tahtoa tai ylipäätään mitään henkistä asennetta, en elävänä enkä kuolleena, vaan tahdon epäröimättä noudattaa joka ainoaa sanaa, jonka tahdon vastaanottaa järjestössäni aina paaviin ja Jeesukseen Kristukseen asti itseäni ylempänä olevilta.
Tahdon valittamatta matkustaa minne tahansa maailmassa ja haluan olla alamainen kaikissa asioissa, jotka minulle esitetään... Minä lupaan ja vakuutan, että tahdon tilaisuuden tullen aloittaa armottoman sodan salaa tai julkisesti kaikkia harhaoppisia, protestantteja ja liberaaleja vastaan, niin kuin minua on määrätty tekemään heidän hävittämiseksi juurineen maan päältä enkä halua säästää ketään sukupuoleen, ikään tai tilanteeseen katsoen. Minä tahdon hirttää, tuhota, keittää, nylkeä, kuristaa ja elävältä haudata nämä huonomaineiset kerettiläiset _ repiä auki heidän vatsansa ja heidän naistensa kohdut, murskata seinää vasten heidän lastensa päät tuhotakseni ainiaaksi heidän inhottavan rotunsa.
Milloin tätä samaa ei voi suorittaa avoimesti, olen valmis käyttämään salaa myrkkyastiaa, kuristusköyttä, tikarinterää tai lyijykuulaa ajattelematta heidän kunniaansa, asemaansa, arvokkuuttaan tai arvovaltaansa, riippumatta heidän julkisesta tai yksityisestä tilanteestaan, aina kun minut määrätään tekemään näin kenen tahansa paavin asiamiehen tai itseäni ylemmän Jeesuksen pyhän uskonyhteisön veljen toimesta. (Congressional Record, USA, helmikuun 15.pnä 1913, sivut 3215,3216; Edwin A. Sherman «The Engineer Corps of Hell», sivut 118,1883; Library of Congress Catalog Card # 66-43354)
On varsin selvää, että Katolisella kirkolla on valmis tavoite protestanttisuuden murtamiseksi. Tämänsuuntaisia todisteita saamme parasta aikaa, kun protestantismia hajotetaan silmiemme edessä ja korvataan katolilaisuudella.
On täysin selvää myös se, että Katolinen kirkko haluaa olla maailmanlaajuinen kirkko. Se ei ole hyväksynyt milloinkaan mitään kansallisvaltiota, joka ei ole alistunut kirkon sääntöihin ja ohjeisiin. Juuri EU-säädösten ja kansainvälisten lakien kautta Katolinen kirkko on saamassa takaisin keskiaikaisen valtansa (Ilm.13:3). Se tulee käyttämään kaikkia keinoja päästäkseen tavoitteeseensa. Eikö tällaista «kehitystä» voida hyvällä syyllä pitää taantumuksena?
Myös suomalaisia poliitikkoja ja yhteiskuntavaikuttajia on mukana salaisissa järjestöissä, jotka toimivat eurooppalaisen ykseyden ja maailmanherruuden saavuttamiseksi. Tällaisia järjestöjä ovat mm. Bilderbergerit, Rooman klubi ja Trilateraalinen komissio. Pieni joukko tärkeitä yhteiskunta-vaikuttajia kokoontuu suljettujen ovien takana muutamia kertoja vuodessa. He suunnittelevat maailman johtamisen seuraavia siirtoja ja palaavat sitten kukin omaan maahansa ohjaamaan näitä kansalaisille kirjoittamiaan «näytelmiä». Pankaamme merkille sellaiset sanat ja ilmaukset kuin: «solidaarisuus», «kansainväliset lait», «ykseys», «yleismaailmallinen ongelmanratkaisu» jne. Salaisten järjestöjen edustajat eivät toimi omien kansallisten lakiensa voimaansaattamiseksi. Näin toimien vallanpitäjät saavat otteen eri kansoihin ja yksittäisiin kansalaisiin.
Pankaamme merkille myös katolisvaikutteinen Vapaamuurarijärjestö. Vapaamuurarien kokoushuoneen keskellä on aurinkoristi tai Maltan-risti. Kun vapaamuurarit eurooppalaisen järjestelmän mukaan ylennetään kahdeksanteen asteeseen he saavat vapaamuurarisormuksen. Keskelle sormusta on kaiverrettu Maltanristi. Tämä sama risti on myös paavin sormuksessa ja vaatteissa. Myös katolilainen ja Rooman ystävänä tunnettu Hitler kantoi Maltanristiä. Symboleilla on aina oma viestinsä. Ne kertovat mm. sen, mistä ne ovat peräisin. Vapaamuuraripapit tekevät pilan ripistä niin kuin Katolinen kirkkokin. Raamatussa meitä kehoitetaan antamaan «velallisillemme» anteeksi, saadaksemme itse lopullisen anteeksiantamuksen Jumalalta (Matt.6:12).
Salaiset järjestöt ovat tärkeissä yhteiskunnallisissa tehtävissä toimivien henkilöiden kansoittamia. Juuri heidän salaisissa kokoontumisissaan tehdään suunnitelmat ja ratkaisut koskien Euroopan ja koko maailman kehitystä. Nämä vallankäyttäjät laativat keskitettyjä kansainvälisiä säädöksiä kansojen johtajille.
Salaisten järjestöjen tavoite sopii erittäin hyvin yhteen Katolisen kirkon tavoitteen kanssa, joka on: Valta ja Ohjailu.
Joukkotiedotusvälineet ovat pidätelleet monien vuosien ajan tietoa siitä, mitä tällä salaperäisellä rintamalla tapahtuu. Myös median edustajia on jäseninä salaisissa järjestöissä. Totuudenmukaisen tilannearvion sijaan media antaa vaikutelman, että kansainvälinen/globaali linja on se tie, jota tulee käydä. Media sortuu antamaan valheellisen kuvan todellisuudesta. Kun Bilderbergereillä oli vuotuinen salaistuntonsa Ruotsin Stenungsundissa toukokuun 18.-23. pnä 2001 korkean aitauksen suojaamana ja poliisivoimien vahvasti vartioimana, allekirjoittaneet ottivat yhteyttä kahteen Norjan suurimpaan TV-yhtiöön informoidakseen niitä kyseisestä kokouksesta ja saadakseen ne kiinnostumaan tuosta maailman johtajien huip-pukokouksesta, mutta TV-yhtiöt eivät välittäneet katsojilleen ainoatakaan sanaa tai kuvaa tuosta tapahtumasta. Vain muutamat lehdet tekivät joitakin pinnallisia huomioita.
Näyttää siltä, että jotkut mediakanavat ovat alkaneet hieman raottaa verhoa antamalla pintapuolisia kuvia maailman johtajien kokoontumisista. Näin tapahtuu kenties siksi, että vallanpitäjät ovat saaneet edustajansa maailman tärkeimmille yhteiskunnallisille paikoille, jolloin kontrolli ja sensuuri on heidän käsissään tai siksi, että alkaa olla vaikeaa pitää kaikkea salassa.
Vaikka vallanpitäjät luulevat saavansa kaiken kontrollin itselleen, on hyvä muistaa sananlasku: «Ihminen päättää, mutta Jumala säätää.» Se on totta ja niin on hyvä.
Eurooppa-liike
Eurooppa-liikkeen päämääränä on saada Euroopan itsenäiset kansakunnat yhteen muodostamaan uudenlaisen valtion, Euroopan Unionin.
Eurooppa-liikkeen aloitteesta perustettiin Euroopan Neuvosto vuonna 1949. Eurooppa-liikkeellä on sisarjärjestöjä useammassa kuin 25 maassa, joista Suomi on yksi. Suomalainen Eurooppa-liike on sidoksissa eurooppalaiseen organisaatioon. Eurooppa-liikkeen jäseninä toimineet Suomen kansalaiset ovat olleet tärkeitä pelinappuloita siinä kampanjassa, joka edelsi vuoden 1994 kansanäänestystä, jonka tuloksena Suomi lopulta liittyi Euroopan Unionin jäseneksi. Eurooppa-liikkeellä on ollut jo kauan suuri vaikutus suomalaisiin poliitikoihin ja lainsää-däntöön. Nyt kun Suomi on osa Euroopan Unionia, sitä hallitaan yhä enemmän EU-laeilla, mutta Eurooppa-liikkeen suomalaiset jäsenet yrittävät saada Suomen kokonaan EU-säädöstön alaiseksi.
Vuoden 1994 EU-kampanja ei ollut ensimmäinen yritys saada Suomi mukaan Euroopan Unioniin. Samaa yritti jo Adolf Hitler miehineen. Katolilaisella Hitlerillä oli läheinen suhde kirkkoonsa ja hän toteutti sen periaatteita. Yhdessä Quislingin ja natsien kanssa hän yritti liittää useita Euroopan maita Euroopan Unioniin. Kun Quisling hiljeni oikeuden edessä Norjassa 1945, hän vaati vastauspuheessaan, että «oikeuden täytyy huomioida hänen idealistiset vaikuttimensa, joiden johdosta hän yritti saada Norjan mukaan Euroopan Unioniin...» Eurooppa-liikkeellä ja sen kannattajilla on sama tavoite. Emme voi tuntea heidän vaikuttimiaan. He saattavat olla täysin erilaisia kuin Hitler ja hänen tukijoukkonsa, mutta päämäärä on sama: yhdistää Euroopan itsenäiset valtiot Euroopan Unioniin. Hitler joukkoineen käytti luoteja ja ruutia, tänä päivänä käytetään diplomatiaa ja valkoisia kauluksia ja menestytään hyvin.
Olemmeko olleet naiiveja ja luulleet kansanedustajiemme ohjaavan maatamme perustuslain päämäärien ja periaatteiden mukaan? He ovat myyneet maamme kansainväliselle järjestölle, joka ei lainkaan suvaitse jäsenmaiden itsehallintoa _ eikä myöskään sitä, että Suomi olisi vapaa ja itsenäinen maa. Alammeko jo ymmärtää, mitkä voimat ovat toimineet yhdessä Suomen päätöksentekoelinten kanssa myydäkseen isänmaamme riippumattomuuden ja isien ja veljien verellä ostetun itsenäisyyden halvemmalla kuin Eesau myi esikoisoikeutensa (1. Moos. 25: 29-34)?
YK, NATO ja EU-joukot
Yhdistyneet kansakunnat haluaa olla johtamassa maailman kansojen kokoamista vallanpitäjien kontrollin alle. Voidaan hyvällä syyllä sanoa, että YK on työkalu vallanpitäjien kädessä. Monien mielestä Persianlahden sota lahdensota johti tähän prosessiin, sillä sen jälkeen monet itsenäiset valtiot ovat vaikuttaneet voimakkaasti siihen suuntaan, että YK toimisi maailman poliisina entistä pontevammin. Näin monet itsenäiset valtiot ovat riisuneet aseensa, niiden asevoimia vähennetään ja alistetaan YK:n valvontaan ja komentoon. Samanaikaisesti kansalaiset mukautuvat nopeasti kansainvälisiin sääntöihin, joita YK laatii yhdessä maailman johtajien kanssa.
Näyttää siltä, että kuninkaat ja hallitsijat ovat lakanneet uskomasta oman maansa itsehallintoon ja asennoituvat välinpitämättömästi ylivaltaan.
YK, NATO ja EU-joukot ovat muodostamassa katolisvaikutteista kansainvälistä sotilaallista val-vontaorganisaatiota. Katolilaisilla vaikuttajilla on vahva valta näissä isoissa puolustusliitoissa. Aivan niin kuin libyalaiset ja etiopialaiset sotavoimat entisaikaan taistelivat Babylonian puolesta, samoin näyttävät nykyiset kansainväliset sotilasjätit liittoutuvan paavinvallan kanssa (Dan. 12: 43).
Sota suunnitellaan ja luodaan, se on keskitettyä. Sen voimme nähdä Persianlahden kriisissä samoin kuin muidenkin maailman suurten selkkausten yhteydessä. Kun joku selkkaus syntyy, puutuu USA yhdessä YK:n, NATOn ja/tai Länsi-liiton kanssa asioiden kulkuun rauhan aikaansaamiseksi, ja rauha rakennetaan niiden asettamilla ehdoilla. Näin saadaan yksittäiset kansakunnat kuuliaisiksi niiden yliherruudelle, juuri niin kuin valtaeliitti ja Katolinen kirkko toivookin. Ylivallan alle taivutetut kansat eivät saa lupaa elää omassa rauhassaan, sillä vallanpitäjät tahtovat itselleen kuuliaisia alamaisia. Samalla tavalla hallitsi Katolinen kirkko keskiajalla ja se tulee toistamaan keskiaikaisen hallintavaltansa lopunaikana. Tämä prosessi on alkanut. Uskonvainoa ja toisinajattelevien sortoa tapahtuu monissa maissa. Kuitenkin tulemme näkemään vielä räikeämpää vallankäyttöä, vainoa ja verenvuodatusta lähitulevaisuudessa (Ilm.18:24).
Myös ammattiliitot ovat yksi palapelin osa ihmisten sitomiseksi kimppuihin (Matt.13:30). Ammattiliitot eivät ole milloinkaan kuuluneet Jumalan suunnitelmaan, eivätkä ne myöskään ole ihmisten parhaaksi. Raamatussa sanotaan, että «missä Herran Henki on, siellä on vapaus» (2.Kor. 3: 17). Se tarkoittaa kristillistä vapautta, omantunnon vapautta. Saamme olla vapaita Kristuksessa. Hänen standardeistaan tulee meidän standardejamme. Jos viranomaiset noudattavat Jumalan suunnitelmaa, voimme seurata heidän ohjeitaan. Meidän tulee elää rauhassa lähimmäistemme ja viranomaisten kanssa, niin kauan kuin se käy päinsä. Mutta jos he poikkeavat Jumalan suunnitelmasta niin, että he kahlitsevat omantunnon vapauden, silloin meidän tulee totella Jumalaa enemmän kuin ihmisiä (Ap.t. 5: 29). Meidän tulee asettaa Jumala auktoriteetiksemme emmekä saa antaa Raamatun ohjeista piittaamattomien painostusryhmien ohjata itseämme. Ammattiliitot suosivat jäseniään, ja voimme vain kuvitella, miten ammattiliittojen valvonta tulee muuttumaan yhä pakottavammaksi.
Ammattiliitot ja - yhdistykset sitovat ihmisiä «kimppuihin», ja meidän tulee vapautua sellaisesta niin pian kuin mahdollista, koska ne käyttävät valvontavaltaa ja pakkoa ja koska Raamatussa sanotaan, että «maailman ystävyys on vihollisuutta Jumalaa vastaan» (Jaak. 4: 4).
Suuret ammattiliitot tukevat myös maailmanlaajuista keskittämistä ja kansainvälistämistä. Ne ajavat vaatimiaan oikeuksia usein itsekkäällä ja epähienolla tavalla ja orjuuttavat jäsenistönsä seuraamaan lakisääteisiä määräyksiään.
Arvostamme niitä ihmisiä, jotka uskaltavat astua esiin ja puhua suoraan Roomaa vastaan. Uskomme, että kaikkia vääryyden voimia ei voida pysäyttää, mutta teemme parhaamme varoittaaksemme ja tiedottaaksemme meneillään olevasta taistelusta, jotta yksityiset ihmiset voivat tehdä oikean valinnan. Maailman valtaeliitti on ottamassa meiltä siviili- ja uskonvapauden. Tulevat päivät vahvistavat jo alkaneet kehityksen.
Tiedämme, että salaisissa järjestöissä, YK:ssa, EU:ssa, Eurooppa-liikkeessä, ammattiliitoissa, Katolisessa kirkossa ja langenneissa protestanttisissa kirkkokunnissa on monia rehellisiä ja vilpittömiä ihmisiä. Monet saattavat luulla olevansa mukana tuomassa maailmaan rauhaa ja turvallisuutta, mutta he tulevat petetyiksi. Rauhaa ei saavuteta milloinkaan pakolla eikä ohjauksella. Kun massiivinen kansainvälinen säädöstö otetaan käyttöön ja kun äärimmäisimpien lakien noudattamista aletaa valvoa, ymmärrämme varmasti, mistä on kysymys.
Hylätty kansallisvaltio
On mielenkiintoista panna merkille, että yhä useammat suomalaiset poliitikot mieltyvät kansainväliseen valtiomalliin, jossa kansallisvaltio alistetaan kansainvälisen valtakoneiston alle. Näin Suomi menettää asteittain riippumattomuutensa ja sen vapauden ja itsehallinnon, joka pohjautuu perustuslakiin. Ymmärtääksemme mitä Euroopassa ja koko maailmassa on parhaillaan tapahtumassa, meidän on hyvä nöyrtyä ajattelemaan seuraavia lausuntoja. Ensimmäinen lausunto on paavi Leo XII:n paimenkirjeestä vuodelta 1879: «Rooman kirkko on monarkkia, joka on kaikkien valtakuntien yläpuolella, aivan niin kuin mielen ja sielun suhde on ruumiiseen tai Jumalan suhde maailmaan. Sen tähden Rooman kirkolla täytyy olla maallinen valta hengellisen vallan lisäksi.» Paavi Gregorius toisti saman ajatuksen sanoessaan: «Kirkon valta on valtiovallan yläpuolella.» Nämä ja monet muut lausunnot paljastavat täysin selvästi, että Katolinen kirkko tavoittelee valvonnan avulla poliitista valtaa hallitusten ja valtinhallinnon yli.
Vaikka nämä lausunnot ovat kirjoitetut aikoja sitten, meidän tulee muistaa, että Katolinen kirkko sanoo itseään muuttumattomaksi ja vahvistaa lausuntonsa omassa julkaisussaan seuraavasti: «Se, mitä kirkko on tehnyt ja menneinä aikoina tukenut julkisesti tai salaa, on tarkalleen sitä, mitä se tulee tekemään avoimesti tai tukemaan salaisesti tulevaisuudessakin, jos samanlaiset olosuhteet toteutuvat.» (Catholic Review, tammikuu 1854). Ymmärtääkseen nykyisiä suunnitelmia on hyödyllistä tuntea Katolisen kirkon strategian ja vallankäytön historiaa. Siksi jokaisen olisi hyvä lukea Ellen G. Whiten kirja «Suuri Taistelu».
Kaikissa maissa uskonnolliset voimat vaikuttavat politiikkaan enemmän kuin moni arvaakaan.Olemme jo todistaneet, että Euroopan Unioni on katolinen järjestelmä. Katoliset voimat ohjailevat politiikkaa olennaisesti, joten on täysin selvää, että itse Katolinen kirkko on marssimassa esiin Euroopassa ja koko maailmassa.
Leo XIII:n paimenkirjeestä vuodelta 1890 voimme lukea seuraavaa: «Kaikkien katolilaisten täytyy tulla aktiivisiksi tekijöiksi päivänpolitiikassa. Jokaisen katolilaisen täytyy käyttää valtaansa avustaakseen kansakuntien perustuslakien muuttamista Pyhän kirkon periaatteiden mukaisiksi.»
Katoliset eivät ole ainoita politiikasta kiinnostuneita. Sekä muslimit, protestantit että ortodoksit yrittävät saada vaikutusvaltaa, mutta Raamatussa paljastetaan, että lopunajan suuri eksyttävä valta on Katolinen kirkko (Ilm. 13., 17. ja 18. luku).
Katolinen kirkko panostaa koulutukseen ja maailman vallanpitäjät ovat järjestäneet virkauramallin niin, että parhaimmin koulutetut saavat huippuvirat.
Nykyään monet hämmästelevät sitä, miten katolilaiset valtaavat kaikki tärkeät yhteiskunnalliset tehtävät teollisuusyrityk-sissä, koulutussektorilla, ministeriöissä, kansanedustuslaitoksissa, korkeimmissa oikeusasteissa _ niin, kaikkialla protestanttisissa maissa.
Eräs sananlasku sanoo: «Kun Katolinen kirkko on vähemmistössä, se on kiltti kuin lammas. Kun se on tasavahva, se on viekas kuin kettu. Kun sillä on enemmistö puolellaan, se on raivokas kuin leijona.»
Meidän tehtävämme ei ole arvioida toisten motiiveja, sillä siihen meillä ei ole oikeutta. Koulutuksessa ei ole mitään pahaa. Lahjojen kehittäminen on hyvää ja oikein. Monet toivovat saavuttavansa esim. ekonomin virkauran, mutta katolilaiset yrittävät täysin tietoisesti virkauransa kautta saada vaikutusvaltaa päivänpolitiikkaan ohjatakseen kehitystä katolisen mallin mukaan, niin kuin olemme saaneet tietää katolisten lähteiden ulkopuolelta.
Monia mentelmiä
Monenlaisia temppuja tullaan käyttämään maailman kansakuntien kokoamiseksi vallanpitäjien johtoon. Maailman hallitsijat sitovat yksittäiset kansakunnat yhteen vahvojen liitojen ja allianssien kautta sekä valtaeliitin luomien kansainvälisten säädösten kautta. Moninkertaisilla säädöksillä nujerretaan ihmiset aivan yksin-kertaisissa asioissa. Vallanpitäjät tappavat kansalaiset veroilla ja yhä useammilla ja korkeammilla maksuilla. Näin vahvat vahvistuvat ja heikot tulevat yhä sorretummiksi. Tavalliselle miehelle ja naiselle jää yhä vähemmän vaikutusvaltaa. Monesta tuntuu, ettei hänellä ole mitään sanottavaa suuryhteiskunnassa. Heidän äänensä ei kuulu mihinkään. Köyhyys on vanha, yksinkertainen ja hyvin tunnettu menetelmä kansan yhteiskunnallisen vallan ja vaikutusmah-dollisuuksien vähentämiseksi.
Kansalliset lait tulevat väistymään kansainvälisten lakien tieltä. Suomi on jo hyväksynyt katolisen EU:n säädöstön osaksi omaa kansallista säädöstöään. Vallanpitäjät Brysselissä laativat nyt lait Suomea varten. Suomi tulee asteittain «miehitetyksi» moninkertaisilla katolisilla säädöstöillä, jotka sitovat sen kansalaisten kädet ja jalat. Euroopan Unionin enemmistöpäätöksillä protestanttista Suomea ohjaillaan mihin tahansa. Suomesta on tullut osa EU-ketjua, yksi EU-valtion kunta. Suomen eduskunta ja kansa tulee olemaan kuin torppari Brysselin alaisuudessa.
Huomatkaamme myös, miten EU-ministerit yrittävät tehdä Euroopan Unionista puoleensavetävää. Jotkut valtiot hakevat EU-jäsenyyttä, vaikka itseasiassa niitä pakotetaan tulemaan mukaan. Niin ne maksavat monia miljoonia pelkästä jäsenyydestä. Mutta miten miljoonat käy-tetään EU:ssa? Olemme kuulleet korruptiosta korruption jälkeen. Rahat häviävät salaperäisellä tavalla, ja hyvin harvoin siitä rangaistaan ministereitä. Sen sijaan heidät saatetaan siirtää tai ylentää toisiin tehtäviin. On kyllä reilua ja oikein auttaa pulassa olevia, mutta kun neuvostoissa suunnitellaan katolisen uskonnon ja politiikan nimissä, ja kun tämä toiminta imee protestanttisilta mailta miljardin toisensa jälkeen, on kysyttävä: «mitä oikein on tekeillä?»
Tällä hetkellä Skandinavian olot ovat suurelta osin hyvin, mutta monet kansalaiset kuluttavat valtavasti ja valuuttaa tulisi vahvistaa. Kuitenkin on parempi kuluttaa protestanttisen ohjauksen alaisuudessa ja protestanttisen vapauden vallitessa kuin tulla laajan katolisen säädöstön ohjattavaksi ja alistua katoliseen pakkovaltaan.
Huomioikaamme myös, miten kansanjoukkoja siirretään ja ylikansallistamisella keskitetään erilaisia kansallisuuksia väkisin yhteen. Voimme nähdä alkutahdin uuden Babylonin hämmingille. Raamatussa meitä kehoitetaan levittäytymään eikä pakkautumaan eikä muodostaaksemme ryhmiä, keskittymiä tai epäterveellisiä asuinalueita (1.Moos. 11: 1-9). Raamatussa sanotaan edelleen: «Ja hän on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta asumaan kaikkea maan piiriä ja on säätänyt heille määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat, että he etsisivät Jumalaa, jos ehkä voisivat hapuilemalla hänet löytää - hänet, joka kuitenkaan ei ole kaukana yhdestäkään meistä» (Ap.t. 17: 26, 27).
Euroopan Unionin lippu
Euroopan Unionin lipussa on kahdentoista keltaisen tähden muodostama kehä tummansinisellä pohjalla. Eräässä hollantilaisessa katolisessa aikakauslehdessä (Middelares en Koningin, toukokuu 1974) oli otsikko: «Marian suojeluksessa». Siinä kirjoitettiin mm. «Nähdessämme sinisen värin me katolilaiset haluamme pitää sitä aina Taivaan kuningattaren värinä» (EU-lippua kutsutaan myös «Marian siniseksi»). Kahdentoista tähden muodostama kehä on myös kaikissa euroseteleissä ja kolikoissa.
Huolimatta siitä, miten monesta jäsenmaasta Unioni koostuu, lipussa on aina kaksitoista tähteä. Miksi juuri kaksitoista? Miksi ei esimerkiksi seitsemän? Tai miksi ei yhtä monta kuin jäsenmaita? On monia seikkoja, jotka viittaavat siihen, että kahdentoista tähden valinta juontaa Katolisen kirkon Maria-palvontaan. Maria, Taivaan kuningatar ja kahdentoista tähden muodostama seppele hänen päänsä ympärillä on hyvin yleinen kuva-aihe roomalais-katolisissa kirkoissa. Se löytyy Notre-Damen tuomiokirkon lasimaalauksista Strasbourgissa, Katolisen kirkon kurssi-keskuksessa Magleåsissa Tanskan Birkerödissä, kirkon mosaiikeissa, kupariastioissa jne. Löydämme saman kuvan myös Ilmestyskirjan 12. luvusta mutta täysin eri merkityksessä. Siinä kaksitoista tähteä kuvaavat Jeesuksen opetuslapsia, jotka edustavat Jumalan kansaa.
Tässä yhteydessä on mielenkiintoista panna merkille se, että Euroopan neuvosto teki päätöksen lipun käyttöönotosta joulukuun 8. pnä 1955, ja että kaikki kolme tähtilipun innokasta puolestapuhujaa olivat aktiivisia katolilaisia. EU-lipun hyväksyminen tapahtui päivälleen 101 vuotta myöhemmin, kun paavi Pius IX antoi dogmin Marian tahrattomasta hedelmöittymisestä joulukuun 8. pnä 1854. Se, että Euroopan neuvosto hyväksyi «Maria-lipun» juuri tuona vuosipäivänä ei ole puhdasta sattumaa. Euroopan neuvosto otti Maria-lipun suojelukseensa vuonna 1986.
On merkillepantavaa myös se, että Rooman sopimus allekirkoitettiin maaliskuun 25. pnä 1957, Marian ilmestyspäivänä kaikkien Vatikaanin kirkonkellojen soidessa uuden Maria-ajan kunniaksi, josta paavi Pius XII oli ilmoittanut vuonna 1953.
Katolinen kirkko ja sen johtaja ovat Marian kuvien ja patsaiden palvonnan kannattajia. Kuvien palvonta rikkoo Jumalan antamaa toista käskyä (2. Moos. 20: 4-6), joka kieltää kaikenlaisten kuvien palvottavaksi tekemisen .
Huomatkaamme myös, miten katolilaisilla näyttää olevan menossa suurisuuntainen kampanja uuden dogmin julistamiseksi, että «Mariaa» kunnioitettaisiin puolustajana (CO-Redemptrix), kaiken armon välimiehenä (Mediatrix) ja Jumalan kansan asianajajana. Ei siis ole mitenkään kummallista se, että EU-lippu halutaan kytkeä Marian palvontaan.
Eräs EU-lippua käsittelevä artikkeli on otsikoitu: «Eurooppa, Maria, Rauha» ja artikkelissa kerrotaan, että EU-lippu on Marian symboli. (Lue lisää vihkosesta Maria-ilmestykset.)
Syyskuun 9. pnä 1978 piispa, tohtori Graber sanoi: «Olen esittänyt Marian eurooppalais-kansainvälistä valtiota... Hiljaisuudessa rukoilemme ja pyydämme, että Länsi (Länsi-Rooma) vielä kerran olisi sama kuin kerran ennen: Marian maailmanvalta.»
On monia seikkoja, jotka osoittavat, että Vatikaanin ja Katolisen kirkon taustavoimat toivovat, että Maria-lippu nostettaisiin Euroopan kaikkiin lipputankoihin. Näin tehden moni tulisi tietämättään korottamaan ja palvomaan Taivaan kuningatarta. Mutta kun asioiden tausta tulee tunnetuksi, on täysin hullua, että toisinuskovien ihmisten ja kansojen tulisi käyttää katolista symbolia, joka vaatii palvontaa ja alistumista.
Maailmanlaajuinen vallanpitäjien joukko, valtaeliitti, tiukentaa otettaan ja tekee asteittain meistä eliitin ulkopuolisista, järjestelmänsä orjia. Olemme jo kauan nähneet, miten teollisuusyritykset, liikkeet, pankit, seurat jne liittyvät yhteen, fuusioituvat. Suurempi koko tuo lisää valtaa. Valta saavutetaan säädöstöjen avulla, ja lakien noudattamisen varmistamiseksi käytetään valvontaa: EU-valvontaa, EU-direktiivejä ja sisäistä valvontaa. Samanaikaisesti asetetaan standardivaatimuksia. Pienet yritykset eivät pysty seuraamaan vauhdissa mukana. Vaatimukset tulevat liian suuriksi ja kalliiksi, pienyritykset kuolevat. Vahvimmat ja rahakkaimmat jäävät eloon ja saavat lisää vaikutusvaltaa. Näin vallanpitäjät ovat asian suunnitelleetkin tavoitellessaan maailman ylivaltaa ja herruutta.
Syrjäseuduilla asuvat ihmiset huomaavat ehkä parhaiten tämän paineen. Pienet paikalliset posti-konttorit, pankkien haarakonttorit, kyläkaupat yms. lakkautetaan vähitellen. Myös sadoittain ankarissa oloissa, kovalla raadannalla rakennettuja, pieniä maatiloja ajetaan asteittain alas.
Tällaisessa tilanteessa Skandinavian maat ovat hyvin huonosti varustautuneita kriisiin, joka on pian tulossa. Entisaikaan ihmisillä oli lehmiä, lampaita, kanoja yms. navetassa ja perunoita, vihanneksia, omenoita ja marjoja tarhassa. Omavaraisuuden turvin selvittiin esim. vuosien 1940-45 kriisistä. Nykyään melkein jokaisen täytyy ostaa ruokansa kaupasta ja suuria ostoskeskuksia on kaikkialla. Kaikki on keskitettyä. Kuvitelkaamme, minkälainen yliote vallanpitäjillä on alamaisiinsa tulevassa kriisissä. Ruoka on jokapäiväinen välttämättömyys ja sitä saadakseen ihmisten on kriisitilanteessa järjestäydyttävä vallanpitäjien tahdon mukaan. Heidän on oltava kuuliaisia kansalaisia saadakseen ostaa ruokaa. Rakennetun keskittämisen kautta on helppoa valvoa kansan tekemisiä ja liikkeitä. Haluammeko tulla vallanpitäjien orjiksi?
Saatat sanoa: Ei, tämä on suurta pilaa - niin hullusti asiat eivät sentään voi mennä. Mutta Raamatussa sanotaan, että ennen Jeesuksen takaisintuloa tulee aika, jolloin kukaan ei voi ostaa eikä myydä, ellei hän ota vastaan «pedon merkkiä». Miten tulemme selviytymään? Mitä pikemmin lähdemme ulos Babylonin sekoituksesta, sitä parempi meille, sitä paremmin tulemme selviytymään lähestyvästä kriisistä.
Olemme nähneet Euroopan Unionin kehitysvaiheet: ensin taloudellinen liitto, sitten poliittinen yhdentyminen ja viimeiseksi - tärkein vaihe ja itse päämäärä - uskonnollinen konsensus.
Yllättääkö meitä asteittainen luopuminen riippumattomuudestamme ja katolisen vallan vähittäin tapahtuva voimistuminen? Raamattu ei kuitenkaan ole jättänyt meitä tietämättömiksi. Sen lopunaikaa koskevat ennustukset paljastavat nimenomaan, että maailman vallat tulevat kokoontumaan juuri ennen Jeesuksen takaisintuloa. Johannes kirjoittaa: «Ja minä näin lohikäärmeen suusta ja pedon suusta ja väärän profeetan suusta lähtevän kolme saastaista henkeä, sammakon muotoista. Sillä ne ovat riivaajain henkiä, jotka tekevät ihmeitä: ne lähtevät koko maanpiirin kuningasten luo kokoamaan heidät sotaan Jumalan, Kaikkivaltiaan, suurena päivänä « (Ilm. 16: 13, 14). Eivätkö juuri tämän kokoontumisen alkutahdit ole nyt nähtävissä sekä taloudellisella, poliittisella, sotilaallisella että uskonnollisella rintamalla? Raamatussa sanotaan edelleen: «Ja ne kymmenen sarvea, jotka sinä näit, ovat kymmenen kuningasta, jotka eivät vielä ole saaneet kuninkuutta (norjaksi: ti konger som ennå ikke har fått noe rike ), mutta saavat vallan niinkuin kuninkaat yhdeksi hetkeksi pedon kanssa. Näillä on yksi ja sama mieli, ja he antavat voimansa ja valtansa pedolle. He sotivat Karitsaa vastaan, mutta Karitsa on voittava heidät, sillä hän on herrain Herra ja kuningasten Kuningas, ja kutsutut ja valitut ja uskolliset voittavat hänen kanssansa.» (Ilm. 17: 12-14).
Tämä teksti paljastaa jotakin vallanpitäjien strategiasta. Nykyinen maailmamme on jakautunut kymmeneen osaan (Ilm. 17: 12) ja Raamatun mukaan niiden kymmenellä hallitsijalla on loppuvaiheessa yksi ja sama mieli ja he hallitsevat yhdessä pedon kanssa lyhyen ajan. Tämä teksti osoittaa, miksi suunniteltu ja keskitetty strategia tähtää maailman yliherruuteen. Teksti paljastaa, että nämä vallat tulevat taistelemaan Karitsaa eli Kristusta ja hänen omiaan vastaan.Tällaiselta näyttää lopputaistelu pähkinänkuoressa. Kaikki maailman turmeltuneet vallat liittoutuvat yhteen. Samoin kuin standardoidut yhteiset poliitiset säännöt otetaan käyttöön, samoin toteutetaan yhteiset standardoidut uskonnolliset määräykset. Ne johtavat pedon merkkiin!
Raamatussa kerrotaan, että «porton» lumous johtaa maailman hallitsijat harhaan. Raamatun kuvakielessä nainen kuvaa seurakuntaa ja «neitsyt» on puhtaan seurakunnan symboli (2. Kor. 11: 2). «Portto» on kuva seurakunnasta tai kirkosta, joka on langennut ja luopunut Raamatun opetuksesta (Jer. 3: 20; Hes. 16: 35). Kysymyksessä ei voi olla mikä tahansa kirkko, sillä Raamatussa sitä kuvataan «porttojen äidiksi» (Ilm. 17:5) siis äitikirkoksi. Juuri tällä nimellä Katolinen kirkko itseään kutsuukin. (Lue lisää vihkosesta Varoitus Valtaeliitistä ja uudesta maailmanjärjestyksestä.)
Maailman vallanpitäjät uskovat saavansa taloudellista hyötyä yhteyksillään paavinvallan kanssa, ja Katolisen kirkon edustajat puolestaan toivovat saavansa uskonnollisen ylennyksen liittämällä muut kirkot itseensä toteuttaakseen näin omientuntojen sitomisen, «pedon merkin». Kirkkokuntien yhtymissuunnitelmaa kehitellään ekumeenisen liikkeen toimesta. Eri uskontokuntien omaleimaisuudet hiotaan pois, protestanttiset kirkot hajotetaan ja tuhotaan sisältä käsin. Kun tämä tuhoaminen on suoritettu ja tyytymättömyyden siemen kylvetty, vedotaan kaikkien kristittyjen ykseyteen. Ensin saatetaan protestanttiset kirkkokunnat ekumeeniseen ykseyteen ja sen jälkeen tämä langennut protestanttinen ryhmä liitetään Katolisen kirkon kanssa yhteen. Ykseyden iskulause sopii hyvin Katolisen kirkon suunnitelmiin, sillä ykseyspyrkimyksen takana ovat juuri katoliset voimat ja ne ovat työskennelleet sen saavuttamiseksi jo Vatikaanin toisesta konsiilista (1962-65) alkaen. Tänään voimme nähdä katolisten voimien työn tuloksen.
Raamatussa puhutaan kristillisen yhteyden puolesta. Myös me allekirjoittaneet haluamme korostaa sitä. Jeesus rukoili seuraajiensa puolesta: «...että he kaikki olisivat yhtä, niinkuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa, että hekin meissä olisivat...» (Joh. 17:20-26). Yhteyden tulee perustua sille, mitä Jeesus sanoi ja teki, niin että elämme hänen tahtonsa mukaisesti. Silloin Pyhä Henki pääsee vaikuttamaan elämäämme ja haluamme tehdä päätöksemme sopusoinnussa hänen tahtonsa kanssa. Kristuksen seuraajien päätökset pohjautuvat sanoille: «NÄIN SANOO HERRA» ja «KIRJOITETTU ON» eikä diplomaattisiin ratkaisuihin tai enemmistöpäätöksiin, niin kuin ekumeenisissa piireissä tehdään lopputuloksena selvä tottelemattomuus Raamatun sanalle.
Raamatussa ennustetaan selvin sanoin, että «pedon merkki» on viimeinen koetus ennen Jeesuksen takaisintuloa. Jokainen koetellaan, haluaako hän kumartaa ja palvella Jumalaa Luojana vai totteleeko hän mieluummin «petoa» ja ottaa «pedon merkin» vastaan (Ilm. 13: 16, 17; 14: 1-12; Neh. 13: 16-21).
Pedon merkki
Kaikki Raamatussa annetut antikristillisen vallan eli «pedon» tuntomerkit sopivat täysin paavinvaltaan. (Lue lisää vihkosesta Varoitus Valtaeliitistä ja uudesta maailman-järjestyksestä.) Martti Luther sanoi selittäessään Raamatun profeetallista tekstiä mm. näin: «Tuntomerkit, jotka... luonnehtivat Antikristusta, sopivat täysin paavinvaltaan ja sen kannattajiin.» Eräs «pedon» tuntomerkeistä on se, että sillä on oma «merkki». Katolinen kirkko rehentelee omalla merkillään pitäen sitä todisteena jumallisesta vallastaan. Se väittää suoraan, että «Sunnuntai on sen auktoriteetin merkki, ja että toiset kirkkokunnat tunnustavat Katolisen kirkon vallan sunnuntaita pyhittämällä.» (H.F. Thomas, Cancellor of Cardinal Gibbons ja The Douay Cathchism, s.59). Katolisen kirkon merkki on siis sunnuntai, viikon ensimmäinen päivä, mutta Raamatun sanan mukaan Jumalan ihmisille antama lepopäivä on sapatti, perjantai-illan auringonlaskusta lauantai-illan auringonlaskuun siis viikon seitsemäs päivä (1. Moos. 2: 1-3; 3. Moos. 23: 32; Neh, 13: 15-21; Mark. 15: 42-47; 16: 1-6). Raamatun opetuksen mukaan viikossa on vain yksi lepopäivä, sapatti. Vain sen Jumala on pyhittänyt ja siunannut maailman luomisen yhteydessä. Myös Jumalan kymmenessä käskysanassa on muistutus sapatin, viikon seitsemännen päivän, pyhittämisestä (2. Moos. 20: 8-11; Ap.t. 18: 4). Katekismuskäskyistä, jotka ovat peräisin Katolisesta kirkosta, on poistettu juuri se teksti, joka muistuttaa pyhittämään viikon seitsemännen päivän, sapatin. Nyt pyritään siis liittämään protestanttiset valtiot katoliseen Euroopan Unioniin ja korottamaan sunnuntaita lepopäivänä. Myös Maastrichtin-sopimus korostaa sunnuntain pyhittämistä. «Pedon merkin» käyttöönotto tulee olemaan varsinainen valtakirja universaalille yhteisölle, koska sunnuntain viettämistä lepopäivänä puoltaa katolilaisten lisäksi suurin osa muista kirkkokunnista. Tarkoin suunnitellusti on saatu näyttämään siltä, kuin uskonnollisuus yhdistävänä tekijänä loppuisi ja kuin uskonnollisiin asioihin ei kiinnitettäisi suurtakaan huomiota. Mutta se onkin ovelaa strategiaa, sillä kun ykseys on saavutettu taloudellisesti, poliittisesti ja sotilaallisesti, ykseys saavutetaan myös uskonnollisesti kuin kohtalon sanelemana. Jaques Delors' in päämäärä on yksi sielu, yksi mielipide ja yksi hengellisyys eurooppalaisissa instituutioissa (Dagen, syyskuun 29.pnä 1992).
Euroopan Unionissa edetään juuri tämän mallin mukaan päämääränä yhteiset standardoidut uskonnolliset säännöt. Sunnuntai nousee yhteiseksi lepopäiväksi ja kaikkien jäsenmaiden on silloin pakko mukautua myös siihen.
Muuan tanskalainen pappi kysyi eräältä Brysselin virkamieheltä: «Mikä Maastrichtin-sopimuksessa on tärkeintä?» Virkailija vastasi: «Sunnuntain pyhittäminen.»
Hyvä lukijamme, mikä on sinun valintasi? Haluatko olla kuuliainen Jumalalle ja pitää hänen käskynsä _ sapattikäsky (Raamatun 4. käsky) mukaanluettuna _ vai totteletteko mieluummin inhimillistä valtaa ja vietät epäraamatullista lepopäivää, sunnuntaita? Tässä valinnassa on kyse siitä, ketä haluamme palvoa ja kenelle tahdomme olla kuuliaisia. Jokainen sapatti asettaa meille kokeen, haluammeko palvella Luojaamme sinä päivänä, jonka hän on meille antanut (Jes. 58:13). Johannes kirjoittaa: «Joka sanoo: Minä tunnen hänet, eikä pidä hänen käskyjänsä, se on valhettelija, ja totuus ei ole hänessä. Mutta joka pitää hänen sanansa, hänessä on Jumalan rakkaus totisesti täydelliseksi tullut. Siitä me tiedämme, että me hänessä olemme. Joka sanoo hänessä pysyvänsä, on velvollinen vaeltamaan, niinkuin hän vaelsi» (1. Joh. 2: 4-6). Vähän myöhemmin hän jatkaa: «Sillä rakkaus Jumalaan on se, että pidämme hänen käskynsä. Ja hänen käskynsä eivät ole raskaat; sillä kaikki, mikä on syntynyt Jumalasta, voittaa maailman; ja tämä on se voitto, joka on maailman voittanut, meidän uskomme» (1. Joh. 5: 3, 4). Jeesus itse sanoo: «Jos te minua rakastatte, niin te pidätte minun käskyni» (Joh. 14: 15). Kun olemme todella ymmärtäneet, mitä Jeesus on tehnyt meidän pelastamiseksemme, Jeesuksen seuraaminen ei ole meille mikään ies eikä se ole mitään tekokristillisyyttä, vaan vapaaehtoista tahtoa ja aitoa iloa. Johannes todisti kokemuksestaan, että Jumalan käskyt eivät ole raskaat.
Ajanmerkit osoittavat, että me elämme viimeisiä päiviä. Raamatun ennustuksen mukaan viimeiset tapatumat tulevat toteutumaan rutosti eli nopeasti (Room. 9:28; 1. Tess. 5: 1-7). Kaikki mullistukset tapahtuvat nykyään hyvin nopeasti. Miksi aika ei tottelisi Tekijänsä käskyä?
Valtio antaa tukensa kirkolle
Raamatun sanan mukaan «pedon kuvaa» tai «pedon merkkiä» ei ota käyttöön paavinvalta vaan eräs toinen valta. Johannes kirjoittaa näin: «Ja minä näin toisen pedon nousevan maasta, ja sillä oli kaksi sarvea niinkuin karitsan sarvet, ja se puhui niinkuin lohikäärme» (Ilm. 13: 11). Pedon nouseminen «maasta» tarkoittaa, että kyseinen valtio itää ja kasvaa kuin kasvi. Se on alussa pieni ja vähäpätöinen kansa, mutta muuttuu myöhemmin suureksi ja vahvaksi. «Karitsan sarvet» edustavat lempeitä periaatteita: tasavaltaista hallintomallia ja protestanttista uskonnonvapautta. On kyse Amerikan Yhdysvalloista, johon edellä mainitut tuntomerkit sopivat täysin, sillä se on tullut tunnetuksi uskonnonvapauden maana. Aika näyttää, miten tämä kansa tulee lainsäädäntönsä kautta rajoittamaan uskonnonvapautta ja «puhumaan kuin lohikäärme».
Monessa Euroopan maassa on valtiokirkko. Näin ei ole USA:ssa. Siksi on huomionarvoista, että juuri siellä tullaan turvautumaan valtiovallan apuun «pedon merkin»eli sunnuntain viettopakon käyttöönottamisessa. Valtio ja kirkko tulevat toimimaan yhdessä vapauden poistamiseksi. USA:ssa tullaan jäljittelemään paavinvallan hallintomallia ja silloin Yhdysvallat tekee «pedon kuvan» (Ilm. 13: 11-17). Sillä tarkoi-tetaan sellaista langenneen protestantismin muotoa, joka syntyy, kun protestanttiset yhteiskunnat etsivät viranomaisten apua pakottaakseen toisinajattelijoita seuraamaan omia normejaan. Olemme jo usean vuoden aikana nähneet, miten maailman johtajat ovat muodostamassa paavinvallan hallintomallin jäljitelmää eli «kuvaa». Katolisessa hallintomallissa valtiovalta ja kirkko toimivat yhdessä. Kirkko käyttää valtiovaltaa lainsäädännön kautta pakotteiden antajana. Raamatussa korostetaan, että Yhdysvallat tulee johtamaan «pedon merkin» eli sunnuntain viettopakon käyttöönottoa. Piispat ja papit toimivat nykyään yhdessä esim. ammattiyhdistysten ja urheiluseurojen kanssa korostaakseen sunnuntaita lepopäivänä. Euroopan Unionissa sunnuntai on kaikkia yhdistävä lepopäivä.
Lopuksi haluamme kiinnittä huomionne paavin paimenkirjeeseen «Dies Domini», jossa hän vaatii korostamaan sunnuntaita lepopäivänä. Sen tähden voimme odottaa, että tulevaisuudessa tullaan näkemään ponnistuksia katolisten ja protestanttien yhdistämiseksi korostamalla sunnuntain asemaa. On todella kumallista, jos protestantit haluavat auttaa paavinvaltaa jäljittelemällä sen hallintomallia ja pyhittämällä epäraamatullista lepopäivää. Mutta Raamatun ennustuksen mukaan langennut protestantismi tulee johtamaan epäraamatullisen lepopäivän korottamisessa. USA tulee olemaan ensimmäinen ja muut kansakunnat seuraavat perässä _ Euroopan unioni mukaanluettuna (Ilm. 13: 11-17). Mutta jokainen todellinen protestantti tulee puolustamaan Raamatun totuutta ja pyhittämään sapattia, luomisen muistopäivää eikä sunnuntaita, ensimmäistä luomispäivää ja Jeesuksen ylösnousemuspäivää (1. Moos. 1: 1-5; Luuk. 24:1-6).
Raamatun sana ennustaa, että ne, jotka eivät halua ottaa «pedon merkkiä», eivät saa ostaa eivätkä myydä ja että annetaan käsky heidän tappamisestaan.
"World Trade Center" iin ja Pentagoniin tehtyjen terrori-iskujen jälkeen USA on noussut maailman polttopisteeseen. Tuhansia ihmisiä kuoli noissa iskuissa ja monet tuhannet haavoittuivat, samoin kuin monet tuhannet eloonjääneet menettivät rakkaansa, jotka räjäytettiin kappaleiksi lentokoneiden mukana. Terrori on pahuutta, jota ei voi puolustaa. Terroristien takaa-ajo on nyt alkanut. Heitä pidetään fundamentalisteina. Presidentti George W. Bush ja hänen neuvonantajansa ovat järjestäneet terroristijahdin niin, että oikeuslakeja on rajusti muutettu. Väitetään, että sotilasoikeuksilla on oikeus pidättää, vangita, tuomita ja mahdollisesti teloittaa toisinajattelijoita ilman, että osapuolia on tarpeeksi kuulusteltu. Tuomiot ovat ehdottomia eivätkä anna mitään valitusmahdollisuutta ja ne voivat johtaa kuolemantuomioon, jos 2/3 sotilastuomareista on sen kannalla.
Uudet lait mahdollistavat myös vapaamielisemmän asenteen valvontaa kohtaan niin, että salakuuntelu, kirjekontrolli, internett-tiedostoihin murtautuminen ja kotietsintä ovat mahdollisia ilman, että asianomainen on asiasta tietoinen.
Lisäksi uudet lait antavat turvallisuuspoliisille mielivaltaisen pidätysmahdollisuuden, jos toisinajattelijoiden epäillään olevan sidoksissa terroristiorganisaatioihin tai jos epäilyksen alaiset henkilöt välittävät sanan tai käskyn, joka voi aikaansaada uusien lakien vastaisin asenteita.
Terrorihyökkäyksen jälkeen marraskuussa 2001 USA:ssa perustettiin uusi ministeriö nimeltään Office of Homeland Security (Kansallisen turvallisuuden ministeriö). Sen johtaja, Tom Ridge, sanoi heti vairkaanastumisensa jälkeen, että «amerikkalaiset, jotka kritisoivat muita kansalaisia vain siitä syystä, että nämä palvelevat Jumalaa eri tavalla..., voidaan määritellä yhdestäkin sanasta terroristeiksi.»
Brittiläisessä terrorin vastaisessa laissa on eräs pykälä, jonka pitäisi avata kristittyjen silmät kokonaan. Siinä sanotaan, että «sanoma, joka voidaan käsittää uskonnollisesti loukkaavaksi ja joka sen vuoksi johtaa kansanryhmien vastakkainasettumiseen, voidaan kieltää ja kumota antiterrorilain nojalla. (Dagbladet, marraskuun 21. pnä 2001; Time, marraskuun 26. pnä 2001)
Miten sitten kukaan voi totella Raamatun kehoitusta, joka vaatii varoittamaan Katolisesta kirkosta ja langenneesta protestanttisuudesta, eikä vähiten ekumeenisista pyrkimyksistä johtaa kirkkokunnat takaisin Roomaan? (Ilm. 14: 8; 16: 13, 14; 18: 1-4)
Huomatkaamme, mihin suuntaan terroria vastaan säädetyt lait kehittyvät! Voimme vain kuvitella, että tällaisia lakeja tulee vähitellen lisää rajoittamaan omantunnonvapautta. (On jo olemassa HR 2431, josta kerrotaan vihkoses-sa Taistelu kulissien takana.) Raamattu tekee täysin selväksi, että Yhdysvallat aloittaa asteittain toisenlaisten «fundamentalistien» vainon. Heitä voidaan kutsua raamatullisiksi fundamentalisteiksi, jolla tarkoittaa niitä, jotka haluavat olla kuuliaisia Jumalalle ja hänen sanalleen maksoi mitä maksoi. He eivät tule hyväksymään «pedon kuvaa» eivätkä «pedon merkkiä». He haluavat olla uskollisempia Jumalan sanalle kuin maailman johtajien käskyille taistelussa Jumalan sanaa ja yliherruutta vastaan. Tämänkaltaista asennetta eivät vallanpitäjät siedä, sillä he haluavat kuuliaisia ja nöyriä alamaisia, jotka tottelevat heidän käskyjään ja lakejaan.
Rukoilkaamme maailman johtajien ja vallanpitäjien puolesta, etteivät he olisi niitä, jotka tukahduttavat omantunnonvapauden lakien voimalla. Ehkäpä joku heistä nöyrtyy.
Jumalan lapsia on vainottu kautta aikain, mutta viimeinen vaino tulee olemaan pahin. Tässä hengellisessä kamppailussa Jumalan puolelle asettujat tulevat saamaan ikuisen elämän, kaikki muut joutuvat kadotukseen (Ilm. 20: 4; 15: 2). Tämän vihkosen tekijät haluavat omalta osaltaan kehoittaa lukijoitaan asettumaan rohkeasti Jumalan puolelle. Tarvitsemme jumalallista voimaa ja henkilökohtaista kokemusta Jumalan kanssa voidaksemme kestää kaikki koettelemukset lähitulevaisuudessa! Vallanpitäjien yliherruuden vastustajilla on edessään raskaat ajat, mutta mitään pelkoa ei tarvitse tuntea. Kun Jumala on puolellamme, meillä on vahvin mahdollinen puolustus. Hän tulee viemään meidät voittoon, vaikka kuolisimme hänen asiansa tähden!
«Pedon merkki» toteutuu aivan lähitulevaisuudessa, kun esitetään käsky sunnuntain pyhittämisestä. On tärkeää ottaa kantaa tähän kysymykseen jo nyt, kun tiedämme, mikä valinta edessämme on. Kristittyinä meidän on oltava aina halukkaita kulkemaan Mestarimme jalanjäljissä (1. Piet. 2: 21).
Ellen G. White, joka on kirjoittanut paljon lopunajasta mm. kirjan Suuri Taistelu, sanoi näin: «Yhdysvaltojen kansa on ollut etuoikeutettu kansakunta. Mutta kun se rajoittaa uskonnonvapautta, luopuu protestantismista ja liittoutuu paaviuden kanssa, sen syyllisyyden mitta täyttyy ja Taivaan kirjoihin kirjoitetaan kansakunnan lankeemus. Tätä kansallista lankeemusta seuraa kansallinen tuho.» (Review and Herald, toukokuun 2. pnä 1893)
Vaikka Katolinen kirkko ja maailman valta-eliitti tekevät suunnitelmiaan maailmanherruuden saavuttamiseksi, Jumalalla, maailman Luojalla, ainoalla suvereenilla valtiaalla on suunnitelma uudesta taivaasta ja uudesta maasta, jossa vanhurs-kaus asuu. Hänellä on ylin valta, ja oikealla hetkellä hän tulee vapauttamaan kansansa äärimmäisestä koetuksen-hetkestä (2. Piet. 3: 8-14). Silloin hän noutaa lapsensa kotiin lupauk-sensa mukaan (Ilm. 16: 1-21; 1. Tess. 4: 15-17; Joh. 14: 1-3). Apostoli Johannes sai nähdä pelastettujen seisovan vapautettuina kodissaan Jumalan luona. He olivat saaneet voiton «pedon kuvasta», «pedon nimestä», «pedon luvusta» ja «pedon merkistä» (Ilm.15: 2). He olivat taistelleet valtiovaltaa, viranomaisia ja pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa. Mutta he olivat taistelleet Jumalan voimassa ja voittaneet, saaneet hengellisen voiton. Kunnia Jumalalle!
Epäraamatullisia oppeja
Lutherin aikaan Katolinen kirkko kutsui protestantteja kerettiläisiksi. Tänään se kutsuu heitä «eroon joutuneiksi veljiksi». Katolinen kirkko on pukeutunut lampaan vaatteisiin saadakseen arvostetun aseman kristittyjen joukossa, mutta älkäämme antako pettää itseämme. Katolinen kirkko ei ole muuttunut. Se ei ole luopunut yhdestäkään epäraamatullisesta opistaan, jotka tekivät uskonpuhdistuksen välttämättömäksi. Edelleenkin se opettaa, että paavi on Kristuksen sijainen maan päällä. Vieläkin rukoillaan Mariaa ja pyhimyksiä. Jokaisena päivänä katolinen pappi pitää messun elävien ja kuolleiden puolesta. Jokaisella ehtoollisella luodaan ja uhrataan Jeesus uudelleen; kun pappi siunaa ja kohottaa leivän ja viinin katolilaiset uskovat niiden muuttuvan Jeesuksen todelliseksi ruumiiksi ja vereksi. Raamatussa sanotaan, että Jeesus uhrattiin vain yhden ainoan kerran kaikkien puolesta, ja että ehtoollinen on muisto siitä uhrista, jonka Jeesus antoi ristillä meidän pelastamiseksemme (Hepr. 7: 27; 1. Kor. 11: 23-25; Joh. 3:16).
Lisäksi Katolinen kirkko on ottanut käyttöön monia epäraamatullisia tapoja ja traditioita esim. lapsikasteen, konfirmaation, epäraamatullisen pääsiäisenvieton ja opin sielun kuolemattomuudesta. Tarkastakaamme Raamatun opetusta näissä asioissa (Mark. 16: 15, 16; Ap.t. 8:12; Room. 6: 3-6; Saarn. 9: 5-10; 1. Tim. 6: 16; 1. Kor. 15: 51-54). Olemme jo kertoneet, miten Katolinen kirkko on muuttanut Jumalan kymmentä käskyä katekismuksensa käskyissä (1. Moos. 2: 1, 2; Matt. 5: 17-19). Tässä vain muutamia Katolisen kirkon epäraamatullisista opeista.
Kaikesta valheellisuudestaan huolimatta Katolinen kirkko yrittää esiintyä kristillisenä kirkkona, mutta niin kuin olemme huomanneet, se edustaa täysin erilaisia arvoja kuin Jeesus.
Valitettavasti useimmat protestanttiset kirkkokunnat ovat omaksuneet monia katolisia ja epäraamatullisia tapoja. Sen tähden niitä voidaan pitää «porton» tyttärinä (Ilm. 17: 5). Niille, jotka pitävät itseään Jumalan lapsina ja ovat kuitenkin näiden kirkkokuntien jäseniä, kuuluu Raamatun voimakas kehoitus:»LÄHTEKÄÄ SIITÄ ULOS, TE MINUN KANSANI!» Miksi? Vastaus löytyy saman jakeen seuraavasta lauseesta: «ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi kärsiä hänen vitsauksistansa» (Ilm. 18: 4 ja luku 16).
Kun me tässä vihkosessa kerromme osan Katolisen kirkon vääristä teoista ja varoitamme langenneesta järjestelmästä, emme tee sitä tuomitaksemme yksittäisiä katolilaisia. Uskomme, että siinäkin kirkkokunnassa on monia rehellisiä ja vilpittömiä ihmisiä - samoin kuin muissakin kirkkokunnissa kaikkialla maailmassa - jotka haluavat seurata sitä, mikä on totta ja oikein. Vain Jumala voi tuomita ja päättää, kuka pelastuu ja kuka joutuu kadotukseen. Meidän tehtävämme ei ole tuomita. Toivomme, että julkaisemamme tiedot olisivat avuksi kaikille vilpittömille ja rehellisille totuuden etsijöille, niin ettei kukaan joutuisi johdetuksi harhaan, vaan että jokainen voisi tehdä oikeita päätösiä ja valintoja! Toivomme kaikkien pelastuvan, olivatpa he sitten katolisia, muslimeja, protestantteja tai keitä tahansa. Kukaan ei tule autuaaksi omalla uskollaan vaan ainoastaan Jeesuksen Kristuksen kautta. Raamattu kuvaa Jumalan uskollisia lapsia näin: «Tässä on pyhien kärsivällisyys, niiden, jotka pitävät Jumalan käskyt ja Jeesuksen uskon» (Ilm. 14: 12).
Monet itsenäiset kansakunnat ovat menettämässä vapautensa ja protestanttisuus on tuhoutumassa. Miten on meidän laitamme? Onnistummeko säilyttämään sielumme itsenäisyyden ja vapauden nykyajan turmeluksen keskellä? Miten löydämme rauhan ja tasapainon elämäämme kaaoksen keskellä? Kerratkaamme Jeesuksen sanat: «Rauhan minä jätän teille: minun rauhani - sen minä annan teille. En minä anna teille, niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö» (Joh. 14: 27). Maailman johtajat eivät voi antaa meille mielenrauhaa. Ainoastaan tulemalla Jeesuksen omaksi pääsemme eroon syntitaakastamme ja saamme todellisen rauhan.
Jeesus Kristus on tehnyt kaiken meidän pelastamiseksemme. Hän on antanut elämänsä, että sinä ja minä saisimme elää ikuisesti. Raamatussa sanotaan, että «Kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla» (Room. 3: 23), «synti on laittomuus» (1. Joh. 3: 4) ja «synnin palkka on kuolema» (Room. 6: 23). Jokainen meistä on kuoleman oma, mutta Jeesuksesta olemme saaneet pelastajan. Vain hänen kauttaan voimme löytää armon ja pelastuksen (Joh. 3:16).
Ajatelkaamme sitä, että Jumala alentui tulemaan ihmiseksi. Vaikka Jeesus oli Jumala, hän puki jumaluutensa ihmisyyteen. Hän tuli asettuakseen meidän tasollemme, pelastaakseen meidät kuoleman kirouksesta. Siinä, missä ihminen on langennut, hänen täytyi voittaa _ hänen oli voitettava aivan kaikessa. Mutta SEN HÄN TEKI . Hänellä oli niin läheinen yhteys Jumalaan, että hän sai voimaa Taivaasta voittaakseen jokaisen kiusauksen. Hänellä ei ollut mitään koulutusta, josta kerskua, vaan hän oppi äidiltään rakastamaan ja palvelemaan Jumalaa ja uhraamaan kaiken toisten pelastamiseksi. Hänen täytyi luottaa yksin Jumalaan. Hänet asetettiin alttiiksi paholaisen kiusauksille, ihmisten vainolle, pilkalle ja naurulle. Hänet piiskattiin verille ja tuomittiin kuolemaan täysin epäoikeudenmukaisesti. Hänet luettiin pahantekijöiden joukkoon, vaikka hän ei ollut tehnyt mitään väärää. Itsensä puolustukseksi hän ei lausunut sanaakaan ainoastaan puolustaakseen totuutta. Hänen täytyi kantaa ristinsä. Sen tähden hän pyytää meitäkin ottamaan ristimme ja seuraamaan itseään. Niin kuin Jeesus voitti, meidänkin tulee voittaa hänen voimassaan. Meillä tulee olla niin läheinen yhteys Jumalaan kuin oksilla on runkoon (Joh. 15: 3, 4). Silloin Jumalan voima virtaa meihin elääksemme alituisesti hänen tahtonsa mukaan. Meidän tulee käyttää rukousta ja Jumalan sanaa niin kuin Jeesus: «Pysykää laissa ja todistuksessa! Elleivät he näin sano, ei heillä aamunkoittoa ole» (Jes. 8: 20).
Paavali kirjoittaa Jeesuksen alentumisesta seuraavasti: «Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli, joka ei, vaikka hänellä olikin Jumalan muoto, katsonut saaliikseen olla Jumalan kaltainen, vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen: hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristin kuolemaan asti. Sentähden onkin Jumala hänet korkealle korottanut ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman, niin että kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman, sekä niitten, jotka taivaissa ovat, että niitten, jotka maan päällä ovat, ja niitten, jotka maan alla ovat, ja jokaisen kielen pitää tunnustaman Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra» (Fil. 2: 5-11).
Muutamia päiviä ylösnousemuksensa jälkeen Jeesus sanoi opetuslapsilleen: «vaan, kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka. Kun hän oli tämän sanonut, kohotettiin hänet ylös heidän nähtensä, ja pilvi vei hänet pois heidän näkyvistään. Ja kun he katselivat taivaalle hänen mennessään, niin katso, heidän tykönänsä seisoi kaksi miestä valkeissa vaatteissa; ja nämä sanoivat: Galilean miehet, mitä te seisotte ja katsotte taivaalle? Tämä Jeesus, joka otettiin teiltä ylös taivaaseen, on tuleva samalla tavalla, kuin te näitte hänen taivaaseen menevän» (Ap.t. 1: 8-11). Jäähyväispuheessaan Jeesus sanoi: «Älköön teidän sydämenne olko murheellinen. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun. Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, sanoisinko minä, että minä menen valmistamaan teille sijaa? Ja vaikka minä menen valmistamaan teille sijaa, tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen» (Joh. 14: 1-3). Ylönousemuksensa jälkeen Jeesus otettiin siis taivaaseen, missä hän nyt toimii välimiehenä Jumalan ja ihmisten välillä. Hän rukoilee meidän puolestamme Isän luona ja pitää tuomiota (Hepr. 9: 24-28; Dan. 7: 9, 10). Ennen kuin hän tulee takaisin, on Taivaan kirjoihin kirjattu, kuka pelastuu ja kuka joutuu kadotukseen (Matt. 25: 31-46; 1. Tess. 4: 13-18). Saadaksemme ikuisen elämän on tärkeää, että otamme vastaan pelastuksen Jeesuksessa Kristuksessa nyt, kun vielä on armonpäivä (Room. 8: 23). Valitkaamme Jeesuksen tarjoama pelastus, ellemme halua tulla tuomituiksi pahojen tekojemme mukaan ja kärsiä kauheaa rangaistusta, lopullista hävitystä, helvetin tulijärvessä (Ilm. 20: 12-15; 21: 8).
Emme tiedä, millä hetkellä kuolemme, mutta tänään on vielä pelastuksen päivä. Sen tähden «Tänä päivänä, jos kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydämiänne, niinkuin teitte katkeroituksessa, kiusauksen päivänä erämaassa» (Hepr. 3: 7, 8).
Pelastuksen Seuraukset: Toivo Ja Tulevaisuus
Tämän maailman ongelma on synti. Olemme jo kertoneet, että Jeesus voi vapauttaa meidät tästä syntiongelmasta. Raamatussa kerrotaan, että Jeesus tuli vapauttamaan meidät synneistä (Matt. 1: 21). Sen tähden Jeesus sanoo: «Minä olen tie, totuus ja elämä, ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani» (Joh. 14: 6). Apostoli Johannes kirjoittaa näin: «Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä» (Joh. 3: 16). Näiden tekstien valossa on täysin selvää, että emme voi saavuttaa pelastusta mitenkään muuten kuin Jeesuksen kautta. Siksi Jumalan kutsu kuuluu sekä Euroopan Unionin vastustajille että sen kannattajille, niin katolilaisille, protestanteille, kuin muslimeillekin, jokaiselle ihmiselle tämän maapallon päällä: «Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan» (Ap.t. 2: 38; Room. 6: 3-6) ja «Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle» (Matt. 3: 2). Pyhä Henki kutsuu sinua ja minua tekemään tämän päätöksen juuri nyt. Se, joka vastaa tähän kutsuun myönteisesti tunnustaakseen syn-tinsä Jeesukselle, saa anteeksiannon. Raamatun sana vakuuttaa näin: «Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä» (1. Joh. 1: 9). Jeesuksen vanhurskaus tulee sinun vanhurskaudeksesi ansaitsemattomasta armosta uskon kautta (Ef. 2: 8-10). Näin tapahtuu sinulle ja minulle, jos me vastaanotamme pelastuksenlahjan. Älkäämme hylätkö Jumalan kutsua (Joh. 16: 5-15). On suuri vapautus ja ilo saada syntinsä anteeksi. Sitä me kaikki tarvitsemme (Joh. 8: 32-36). Jeesus pukee meidät vanhurskautensa viittaan.
Saatat kysyä: mitä se tarkoittaa? Jeesus sanoo: «Minä olen pitänyt Isäni käskyt» (Joh.15. 10). Täydellisellä kuuliaisuudellaan Jeesus on tehnyt jokaiselle ihmiselle mahdolliseksi noudattaa Jumalan käskyjä. Kun alistumme Kristukselle, sydämemme yhdistyy hänen sydämeensä, tahtomme sulaa yhdeksi hänen tahtonsa kanssa, mielemme on yhtä hänen mielensä kanssa, ajatuksemme tulevat kuuliaisiksi hänen tahdolleen ja elämme hänen elämäänsä. Tätä tarkoittaa hänen vanhurskauteensa pukeutuminen (2. Piet. 1: 4; Hepr. 11. luku).
Myönteinen vastaus Jeesuksen kutsuun käynnistää muutosprosessin elämässämme. Siitä alkaa elämä Jeesuksen kanssa. Sen jälkeen emme enää tahdo "oman minän" (egon) hallita itseämme, vaan kieltäydymme lihan himoista, maailman huveista ja houkutuksista ja annamme Pyhälle Hengelle pääsyn elämäämme. Niin kauan kuin elämme täällä maan päällä, Jeesus vapauttaa meidät tekemästä pahaa ja «päästää meidät pahasta» (Matt. 6: 13). Työskennellessämme yhdessä Jumalan kanssa ja antaessamme Pyhän Hengen ohjata elämäämme emme sorru kiusauksiin (Room. 8: 4-14, 1. Joh. 3: 4-9). Jumalan voimassa voitamme Saatanan kiusaukset niin kuin Jeesus. Jeesuksen standardit - kymmenen käskyä (2. Moos. 20: 3-17) _ tulevat meille sydämen asiaksi eivätkä maailman säädökset miellytä meitä. Haluamme saada Jumalalta apua vapautuaksemme saastaisuudesta, valheellisuudesta, kieroudesta, haureudesta, himoista ja kaikesta synnillisestä. Emme tahdo rakastaa enää maailman huveja vaan Jeesusta. Haluamme saada uuden mielen, uudet aikomukset ja uudet vaikuttimet. Haluamme olla palvelijoita emmekä hallitsijoita. Ihmiset näkevät, että elämässämme on tapahtunut muutos. Hengen hedelmät versovat elämässämme ja näkyvät rakkautena, ilona, rauhana, pitkämielisyytenä, hyvyytenä jne. (Gal.5:16-24). Kristuksen luonne heijastuu silloin elämässämme (Hepr. 1:3; 1.Kor. 5: 49; 2. Kor. 3:18) ja olemme Jumalan todellisia todistajia (Matt. 3: 8; Ap.t. 1: 8). Tällaisia ihmisiä Jumala haluaa käyttää viimeisen pelastus- ja varoitussanoman julistamisessa maailmalle. Tämä sanoma on kirjoitettu Ilmestyskirjan 14. luvun jakeisiin 6-12.
Se, joka kokonaan antautuu Jumalalle, tulee kokemaan todellista vapautta. Raamatussa sanotaan: «Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi» (Joh. 8: 36) ja «Sillä Herra on Henki, ja missä Herran Henki on, siinä on vapaus» (2. Kor. 3:17).
Älkäämme olko Saatanan, valtaeliitin tai synnin orjia, vaan vapautukaamme Jumalan avulla ja olkaamme vapaita Kristuksessa. Siten pääsemme kuolemasta elämään. Tehkäämme tämä päätös nyt, kun vielä on armonpäivä. Rakas lukijamme, Raamatussa sanotaan, ettei taivaaseen pääse mitään epäpyhää (Ilm.21:27). Sen tähden meissä on tapahduttava luonteenmuutos jo täällä ja se voi toteutua vain lujan henkilökohtaisen suhteen kautta Vapahtajaamme Jeesuksen. Näin voimme olla valmiita, kun hän saapuu omiaan noutamaan (1. Tess. 4:13-18). Päättäkäämme Jumalan avulla olla valmiita muuttamaan taivaaseen! Siellä saamme kokea täydellisen vapauden sisäisesti ja ulkonaisesti.
Ystävällisin terveisin Bente ja Abel Struksnes