Tragedioita ja luonnonkatastrofeja

Päivittäiset uutiset pursuavat tietoja tapaturmista ja onnettomuuksista maalla, merellä ja ilmassa; tuhoisista tulipaloista, pelottavista tornadoista, rajuista raesateista ja myrskyistä, ennätyksellisistä tulvista ja tsunameista, maanjäristyksistä yhtä aikaa monella eri alueella, tuhoisista katovuosista ja nälänhädästä, tappavista vitsauksista, epidemioiksi ja pandemioiksi kasvavista kulkutaudeista niin ihmisten kuin eläintenkin keskuudessa, kasvavasta moraalittomuudesta, häpeämättömästä haureudesta ja seksuaalisista pahoinpitelyistä, murhista ja sodista jne., jne. Miksi kaikkea tällaista tapahtuu joka hetki yhä enemmän?

„Mutta tiedä se, että viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja. Sillä ihmiset ovat silloin itserakkaita, rahanahneita, kerskailijoita, ylpeitä, herjaajia, vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä, epähurskaita, rakkaudettomia, epäsopuisia, panettelijoita, hillittömiä, raakoja, hyvän vihamiehiä, pettureita, väkivaltaisia, pöyhkeitä, hekumaa enemmän kuin Jumalaa rakastavia; heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. Senkaltaisia karta" (2. Tim. 3: 1-5).

Kansallisia rajoja ollaan perin pohjin hävittämässä. Maailman kansat _ mukana myös Euroopan kansat- ovat yhdistämässä suuryrityksiä, pankkeja, kauppakeskuksia jne. ja muodostamassa niistä yhä suurempia ja voimakkaampia. Rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät. Köyhistä on hyvää vauhtia tulossa valtaeliitin orjia. Suuret kaupungit tekevät teknologisten ja tietoalavetoisten yhteisöjen voimalla maailmasta yhä kontrolloidumman ja keinotekoisemman.

Kaikki nämä asiat ovat ajanmerkkejä. Raamatussa ennustetaan juuri tällaisten tapahtumien edeltävän Jeesuksen Kristuksen, maailman Vapahtajan, paluuta.

Milloin Jeesus sitten palaa ja millainen hänen takaisintulonsa on? Kuka pelastuu ja kuka tuhoutuu? Millainen on lähitulevaisuutemme? Tämä lehtinen tarjoaa vastauksia mm. näihin kysymyksiin.

Salainen tempaaminen

Monet opettavat ns. salaista tempaamista; että ihmiset temmataan yksilöittäin ja yllättäin taivaaseen. Mutta mitä asiasta kerrotaan Raamatussa?

„Sillä niinkuin oli Nooan päivinä, niin on Ihmisen Pojan tulemus oleva. Sillä niinkuin ihmiset olivat niinä päivinä ennen vedenpaisumusta: söivät ja joivat, naivat ja naittivat, aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin, eivätkä tienneet ennenkuin vedenpaisumus tuli ja vei heidät kaikki: niin on myös Ihmisen Pojan tulemus oleva. Silloinon kaksi miestä pellolla; toinen korjataan talteen ja toinen jätetään. Kaksi naista on jauhamassa käsikivillä: toinen korjataan talteen, ja toinen jätetään. Valvokaa siis, sillä ette tiedä, minä päivänä teidän Herranne tulee" (Matt. 24: 37-42).

Nämä Jeesuksen sanat osoittavat meille sen, että ihmisten tempaaminen ylös taivaaseen tapahtuu juuri Jeesuksen takaisintulon yhteydessä, ja samalla hetkellä osa ihmisistä jää tempaamatta. Kaksi seuraavaa tekstiä vahvistavat asian:

„Ja silloin Ihmisen Pojan merkki näkyy taivaalla, ja silloin kaikki maan sukukunnat parkuvat; ja he näkevät Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvien päällä suurella voimalla ja kirkkaudella. Ja hän lähettää enkelinsä suuren pasuunan pauhatessa, ja he kokoavat hänen valittunsa neljältä ilmalta, taivasten ääristä hamaan toisiin ääriin" (Matt. 24: 30, 31).

„Mutta me emme tahdo pitää teitä, veljet, tietämättöminä siitä, kuinka poisnukkuneiden on, ettette murehtisi niinkuin muut, joilla ei toivoa ole. Sillä jos uskomme, että Jeesus on kuollut ja noussut ylös, niin samoin on Jumala Jeesuksen kautta myös tuova poisnukkuneet esiin yhdessä hänen kanssaan. Sillä sen me sanomme teille Herran sanana, että me, jotka olemme elossa, jotka jäämme tänne Herran tulemukseen, emme suinkaan ehdi ennen niitä, jotka ovat nukkuneet. Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasuunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin; sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa" (1. Tess. 4: 13-17).

Siis myös jälkimmäinen teksti vahvistaa sen, että tempaaminen tapahtuu vasta silloin, kun Jeesus tulee noutamaan valittujaan. Silloin maan päällä elossa olevista ihmisistä ei temmata ylös ketään ennenkuin Herrassa kuolleiden ylösnousemus on ensin tapahtunut. Herrassa kuolleet ihmiset herätetään siis Kristuksen palatessa, ja heidät temmataan ylös yhdessä tuolloin vielä elossa olevien Kristukseen uskovien pyhien kanssa. Salainen tempaaminen ennen Jeesuksen paluuta on epäraamatullinen oppi ja inhimillinen harhaluulo.

Jotkut uskovat Jeesuksen laskeutuvan vielä kerran tämän maan kamaralle ja istuutuvan Daavidin valtaistuimelle Jerusalemissa. Siksi he olettavat juutalaisten nousevan erityiseksi Jumalan äänitorveksi ja evankelioivan maailman tuhannen vuoden aikana. Tämäkin opetus on epäraamatullinen, mutta onhan se hyvin kiehtova tulkinta! Kuitenkin Jeesus muistuttaa, että hänen kuninkuutensa ei ole tästä maailmasta (Joh. 18: 36). Niin kuin aiemmin luimme, Jeesuksen palatessa kaikkien kohtalot on jo sinetöity. On siis tehty päätös siitä ketkä pelastuvat ja ketkä tuhoutuvat. Näin ollen uutta koeaikaa ei voi enää tulla. Tänään on aika vastaanottaa tai hyljätä Jumalan tarjoama pelastuksen lahja. Kun Jeesus palaa, on liian myöhaistä katua tai muuttaa valintaansa.

Juuri lukemassamme Tessalonikalaiskirjeen kohdassa Paavali osoittaa myös sen, ettei Jeesus palatessaan astu tämän maan kamaralle lainkaan. Sanotaanhan tekstissä, että pelastetut"temmataan yhdessä... Herraa vastaan yläilmoihin. He kohtaavat Jeesuksen pilvissä ja seuraavat häntä taivaaseen yhdessä Jumalan enkelijoukon kanssa.

Taivaaseen

Kenellekään ei pitäisi olla epäselvää se, että pyhät nousevat taivaaseen. Ilmestyskirjan 4. luvussa sanotaan, että Jumalan valtaistuin on taivaassa (Ilm. 4: 2), ja 7. luvussa kerrotaan, että pyhät seisovat valtaistuimen edessä (Ilm. 7: 9). Ilmestyskirjasta voimme lukea pyhien osasta Jumalan valtakunnassa: „Ja minä näin ikäänkuin lasisen meren, tulella sekoitetun, ja niiden, jotka olivat saaneet voiton pedosta ja sen kuvasta ja sen nimen luvusta, seisovan sillä lasisella merellä, ja heillä oli Jumalan kanteleet (Ilm. 15: 2).

Ennen astumistaan taivaaseen Jeesus sanoi opetuslapsilleen, jotka olivat hänen seuraajiaan: „...minä menen valmistamaan teille sijaa. Ja vaikka minä menen valmistamaan teille sijaa, tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni..." (Joh. 14: 2, 3).

Jeesuksen taivaaseenastumisen yhteydessä sanotaan: „...kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka. Kun hän oli tämän sanonut, kohotettiin hänet ylös heidän nähtensä, ja pilvi vei hänet pois heidän näkyvistään. Ja kun he katselivat taivaalle hänen mennessään, niin katso, heidän tykönänsä seisoi kaksi miestä valkeissa vaatteissa; ja nämä sanoivat: „Galilean miehet, mitä te seisotte ja katsotte taivaalle? Tämä sama Jeesus, joka otettiin teiltä ylös taivaaseen, on tuleva samalla tavalla, kuin te näitte hänen taivaaseen menevän" (Ap.t. 1: 8-11).

Näiden tekstien pohjalta voimme selvästi ymmärtää, että pelastetut viedään tai temmataan taivaaseen. Taivas on Jeesuksen seuraajien isänmaa, johon he ovat matkalla. Heprealaiskirjeessä vakuutetaan uskonsankareista seuraavaa: „Uskossa nämä kaikki kuolivat eivätkä luvattua saavuttaneet, vaan kaukaa he olivat sen nähneet ja sitä tervehtineet ja tunnustaneet olevansa vieraita ja muukalaisia maan päällä. Sillä jotka näin puhuvat, ilmaisevat etsivänsä isänmaata. Ja jos he olisivat tarkoittaneet sitä maata, josta olivat lähteneet, niin olisihan heillä ollut tilaisuus palata takaisin; mutta nyt he pyrkivät parempaan, se on taivaalliseen. Sentähden Jumala ei heitä häpeä, vaan sallii kutsua itseään heidän Jumalaksensa; sillä hän on valmistanut heille kaupungin" (Hepr. 11: 13-16).

Viimeinen ahdistus

Raamatussa tehdään täysin selväksi se, että juuri ennen Jeesuksen takaisintuloa koko maailma _ jokainen ihminen- asetetaan kokeeseen, jossa punnitaan, ketä kukin haluaa palvella: Jumalaa, maailmankaikkeuden Luojaa, vaiko „petoa" hänen „merkkinsä" hyväksymisen muodossa (Ilm. 14: 6-12). Jotkut opettavat, että „pedon merkin" aiheuttama ahdistuksen aika koittaisi vasta tempaamisen jälkeen. Kuitenkin Raamatussa vakuutetaan, että pelastetut ovat taistelleet „pedon kuvaa" ja „pedon merkkiä" vastaan ennen kuin ovat tulleet temmatuiksi kotiinsa Jumalan valtakuntaan. Johannes kuvailee heidän taisteluaan näin: „Ja minä näin ikäänkuin lasisen meren, tulella sekoitetun, ja niiden, jotka olivat saaneet voiton pedosta ja sen kuvasta ja nimen luvusta, seisovan sillä lasisella merellä, ja heillä oli Jumalan kanteleet" (Ilm. 15: 2).

Kuvaillessaan pelastettuja kodissaan Jumalan valtakunnassa Johannes kirjoittaa: „Ja minä näin valtaistuimia, ja he istuivat niille, ja heille annettiin tuomiovalta, ja minä näin niiden sielut, jotka olivat teloitetut Jeesuksen todistuksen ja Jumalan sanan tähden, ja niiden, jotka eivät olleet kumartaneet petoa eikä sen kuvaa eivätkä ottaneet sen merkkiä otsaansa eikä käteensä; ja he virkosivat eloon ja hallitsivat Kristuksen kanssa tuhannen vuotta" (Ilm. 20: 4).

Karitsan eli Kristuksen voimalla pelastetut saavuttavat voiton „pedosta", „pedon kuvasta" ja „pedon merkistä". Maailman viimeinen ahdistus tai koe päättyy Kristuksen tullessa. Kysymys „ pedon merkistä" ja „pedon kuvasta" koskee jokaista ihmistä, olkoon hän rikas tai köyhä, orja tai vapaa (Ilm. 13: 15-18). Jokaisen ihmisen tulee tehdä valinta kahden vaihtoehdon välillä; palvella joko Jumalaa Luojana tai totella „petoa" vastaanottamalla hänen „merkkinsä". Tällainen on viimeinen suuri ahdistus

Valhe-Messias

Tutkikaamme Jeesuksen paluuta vielä tarkemmin. Totesimme jo, että jotkut opettavat Jeesuksen tulevan salaisesti ilmestyen yhdelle henkilölle siellä ja toiselle täällä. Juuri tällaisesta petoksesta Jeesus nimenomaan varoitti etukäteen. Koska hän tiesi, minkälaisia huijareita tulee ilmestymään, hän sanoi: „Jos silloin joku sanoo teille: `Katso, täällä on Kristus', tahi: `Tuolla', niin älkää uskoko. Sillä vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin. Katso, minä olen sen teille edeltä sanonut. Sentähden, jos teille sanotaan: `Katso, hän on erämaassa', niin älkää menkö sinne, tahi: `Katso, hän on kammiossa', niin älkää uskoko. Sillä niinkuin salama leimahtaa idästä ja näkyy hamaan länteen, niin on oleva Ihmisen Pojan tulemus" (Matt. 24: 23-27).

Ymmärtäessämme sen, ettei Jeesuksen jalat kosketa lainkaan maan kamaraa paluunsa yhteydessä, emme saa sallia johtaa itseämme harhaan sen kaltaisella opetuksella, että Jeesus ilmestyisi johonkin tiettyyn tai salaiseen paikkaan. Totesimme jo, että Jeesus saapuu taivaan pilvissä viimeisen pasuunan äänen kuuluessa. Yhtä kirkkaasti ja näkyvästi kuin salama leimahtaa taivaankannen poikki, yhtä kirkkaasti ja näkyvästi tapahtuu Jeesuksen paluu. Raamatussa tuota hetkeä kuvataan näin: „Katso, hän tulee pilvissä, ja kaikki silmät saavat nähdä hänet, niidenkin, jotka hänet lävistivät... (Ilm. 1: 7). Tuskin asiaa voitaisiin ilmaista enää selvemmin - siis kaikki näkevät Jeesuksen, kun hän tulee. Ja, niin kuin jo luimme, pelastetut temmataan pilviin, yläilmoihin. He kohtaavat Herransa ilmassa eikä maassa.

Pelastettujen muuttaminen

Seuraavaksi tutkimme sitä, mitä pelastetuille tapahtuu Jeesuksen takaisintulon yhteydessä. Raamatussa kerrotaan, että heidät kaikki muutetaan. „Katso, minä sanon teille salaisuuden: emme kaikki kuolemaan nuku, mutta kaikki me muutumme, yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasuunan soidessa; sillä pasuuna soi, ja kuolleet nousevat katoamattomina, ja me muutumme. Sillä tämän katoavaisen pitää pukeutuman katoamattomuuteen, ja tämän kuolevaisen pitää pukeutuman kuolemattomuuteen. Mutta kun tämä katoavainen pukeutuu katoamattomuuteen ja tämä kuolevainen pukeutuu kuolemattomuuteen, silloin toteutuu se sana, joka on kirjoitettu: Kuolema on nielty ja voitto saatu" (1. Kor. 15: 51-54).

Paavali kuvailee tätä muutosta seuraavin sanoin: „Mutta meillä on yhdyskuntamme taivaissa, ja sieltä me myös odotamme Herraa Jeesusta Kristusta Vapahtajaksi, joka on muuttava meidän alennustilamme ruumiin kirkkautensa ruumiin kaltaiseksi sillä voimallaan, jolla hän myös voi tehdä kaikki itsellensä alamaiseksi" (Fil. 3: 20, 21). Raamatussa kerrotaan, että ihmiskunta luotiin Jumalan kuvaksi. Aadamilla ja Eevalla oli kirkastettu keho, ja he saattoivat seurustella Jumalan kanssa kasvoista kasvoihin, eli he kestivät pyhän Jumalan läsnäolon. Mutta kun he olivat tottelemattomia Jumalalle ja söivät siitä puusta, josta Jumala oli kieltänyt heitä syömästä, he tekivät näin synnin ja menettivät sen seurauksena kirkkautensa ja huomasivat olevansa alasti, vailla kirkkautta (1. Moos. 3: 6-9). Syntinsä seurauksena he eivät enää kestäneet pyhän Jumalan läsnäoloa ja hänen näkemistään. Heidän kehonsa oli muuttunut katoavaksi ja kuolevaksi. Meillä kaikilla Aadamin ja Eevan jälkeläisillä on tällainen keho.

Mutta Jumala haluaa muuttaa ihmisen takaisin alkuperäiseen tilaansa, jossa he voivat vapaasti ja tuhoutumatta katsella häntä kasvoista kasvoihin. Tämä muutos tapahtuu lopullisesti, kun Jeesus tulee noutamaan omansa kotiin taivaaseen.

Kuolleet ovat haudoissaan

Paavali kirjoittaa, että kuolevaisen täytyy pukeutua kuolemattomuuteen. Ainoastaan Jumalalla on kuolemattomuus, ja tämä totuus ilmaistaan näin: „... aikanansa on antava meidän nähdä se autuas ja ainoa valtias, kuningasten Kuningas ja herrain Herra, jolla ainoalla on kuolemattomuus; joka asuu valkeudessa, mihin ei kukaan taida tulla; jota yksikään ihminen ei ole nähnyt eikä voi nähdä..." (1. Tim. 6: 15, 16).

Kun ihminen kuolee, hänen olemassaolonsa lakkaa. Raamatussa siitä sanotaan seuraavasti: „Sillä elävät tietävät, että heidän on kuoltava, mutta kuolleet eivät tiedä mitään, eikä heillä ole paikkaa, vaan heidän muistonsa on unhotettu.

Myös heidän rakkautensa, vihansa ja intohimonsa on jo aikoja mennyt, eikä heillä ole milloinkaan enää osaa missään, mitä tapahtuu auringon alla... Tee kaikki, mitä voimallasi tehdyksi saat, sillä ei ole tekoa, ei ajatusta, ei tietoa eikä viisautta tuonelassa, jonne olet menevä" (Saarn. 9: 5, 6, 10).

Kuollut ihminen on siis kuollut kuin kivi. Kuolleessa ei ole enää elämää, kuolleella ei ole ajatuksia, järjenkäyttöä eikä olemassaoloa. Kuollut makaa maassa muuttuen vähitellen maan tomuksi. Tarvitaan siis ihme, jumalallinen ihme, jotta kuolleet heräävät. Sen ihmeen suorittaa Jeesus herättäessään toiset kuolleet ikuiseen elämään ja toiset kuolleet ikuiseen perikatoon (1. Moos. 3: 19; Joh. 5: 29).

Kun Jeesuksen ystävä, Lasarus, kuoli ja oli ollut haudassa jo neljättä päivää, Jeesus kutsui hänen kuolontilaansa uneksi. Opetuslapset ymmärsivät Jeesuksen tarkoittavan tällä yöunta, ja siksi Jeesus käytti tuosta „unesta" myös sanaa „kuolema" (Joh. 11: 1- 44). Raamatun sanan mukaan voimme uskoa, että kuolleet nukkuvat haudoissaan. Ne, jotka kuolinhetkellään uskovat Jeesukseen, herätetään Jeesuksen tullessa takaisin. Jumalan kieltäjät herätetään vasta siitä tuhat vuotta myöhemmin. (Palaamme tähän aiheeseen tarkemmin tuonnempana.)

Niin kuin Jeesus herätti Lasaruksen haudastaan, niin hän tulee herättämään häneen uskovina kuolleet leposijoiltaan ylösnousemuksen aamuna. Ero on vain siinä, että Lasarus sai herätessään kuolevaisen kehon, mutta pelastetut tulevat saamaan kuolemattoman kehon. Varmaan Lasaruskin saa silloin kuolemattomuuden.

Ilman Jeesuksen ylösnousemusta ei ole mitään
ylösnousemusta

Jeesus itse on kaikkien ylösnousseitten esikoinen noustessaan kuolleista viikon ensimmäisenä päivänä (Luuk. 24: 1-6). Paavali kirjoittaa siitä: „Mutta nytpä Kristus on noussut kuolleista, esikoisena kuoloon nukkuneista. Sillä koska kuolema on tullut ihmisen kautta, niin on myöskin kuolleitten ylösnousemus tullut ihmisen kautta. Sillä niinkuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa, mutta jokainen vuorollaan: esikoisena Kristus, sitten Kristuksen omat hänen tulemuksessaan" (1. Kor. 15: 20-23).

Oikeus elämän puuhun

Kuvittelepa pelastettuja uudessa katoamattomassa ja kuolemattomassa olotilassaan. Mikä muutos _ välttämätön muutos! Tässä ajassa ei voi tapahtua niin, että joku näkisi Jumalan ja jäisi henkiin, mutta Jeesuksen paluun jälkeen pelastetut voivat katsella häntä tuhoutumatta kasvoista kasvoihin (Ilm. 22: 4). Haluatko sinä kokea tämän muutoksen? Toivon niin. Tartu siis Jumalan lupaukseen juuri nyt! Jumala kutsuu sinua vastaamaan myöntävästi Jeesuksen kutsuun ja tekemään tämän tärkeän valinnan. Meidän tulee itse muuttaa ajatuksemme ja asenteemme Jumalaa kohtaan nyt, jos haluamme tulla muutetuiksi kuolemattomiksi Jeesuksen tullessa takaisin. Valinta on täysin henkilökohtainen. Jumala ei pakota ketään. Jumala on rakkaus (1. Joh. 4: 8, 10), ja rakkaudessa ei ole mitään pakkoa.

Kun olet tehnyt myönteisen päätöksen, ole rehellinen (itsesi tähden) ja rukoile Jumalalta voimaa seurataksesi häntä kaikessa. Hänen antamassa voimassa voimme kulkea voitosta voittoon. Raamatussa on runsaasti voittolupauksia. Tässä on niistä vain muutama: „Ole uskollinen kuolemaan asti, niin minä annan sinulle elämän kruunun" (Ilm. 2: 10). „Joka voittaa, sen minä annan istua kanssani valtaistuimellani, niinkuin minäkin olen voittanut ja istunut Isäni kanssa hänen valtaistuimellensa" (Ilm. 3: 21). „Autuaat ne, jotka pesevät vaatteensa, että heillä olisi valta syödä elämän puusta ja he pääsisivät sisälle kaupunkiin" (Ilm. 22: 14).

Mielen muutos

Jumalan Hengen voimassa pyhät voittavat paholaisen hyökkäykset. Jeesuksen tullessa takaisin he kokevat fyysisen muutoksen, joka on välttämätöntä, jotta he voivat liittyä Vapahtajan, taivaallisten enkelten ja kaikkien aikojen pelastettujen ja ylösnousseitten pyhien seuraan. Entä mielen muutos? Muuttuuko ihmisen mieli vasta Jeesuksen tullessa? Vai pitäisikö sen muuttua jo aiemmin? Etsimme vastauksen Raamatusta: „Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois" (Ap.t. 3: 19). „Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan" (Ap.t. 2: 38). „Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehoitan teitä, veljet, antakaa ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi; tämä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne. Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä" (Room. 12: 1, 2). „Olkoon teillä se mieli, joka myös Jeesuksella Kristuksella oli" (Fil. 2: 5). „Autuaita ovat puhdassydämiset, sillä he saavat nähdä Jumalan" (Matt. 5: 8). „Kuka saa astua Herran vuorelle, kuka seisoa hänen pyhässä paikassansa? Se, jolla on viattomat kädet ja puhdas sydän, joka ei halaja turhuutta eikä vanno väärin" (Ps. 24: 3, 4). „Eikä sinne ole pääsevä mitään epäpyhää eikä ketään kauhistusten tekijää eikä valhettelijaa, vaan ainoastaan ne, jotka ovat kirjoitetut Karitsan elämänkirjaan" (Ilm. 21: 27).

Jeesuksen tullessa noutamaan valittujaan, pyhät muodostavat Jumalan kansan elävän „jäännöksen" (Sef. 3: 12, 13; Ilm. 12: 17). He ovat kieltäytyneet vastaanottamasta „pedon merkkiä", ja sen sijaan he ovat vastaanottaneet otsiinsa „Jumalan sinetin". Jumala hyväksyy heidät ikuiseksi omaisuudekseen. Raamatussa heitä kuvataan näin: „Ja Herra sanoi hänelle: `Kierrä kaupungin, Jerusalemin, läpi ja tee merkki niitten miesten otsiin, jotka huokaavat ja valittavat kaikkia kauhistuksia, mitä sen keskuudessa tehdään' „ (Hes. 9: 4). Palava jumalallinen rakkaus sydämissään he huokaavat ja valittavat sen luopumuksen tähden, joka vallitsee Jumalan lapsiksi tunnustautuvien keskuudessa, ja he tahtovat varoittaa sen johdosta sisariaan ja veljiään. Kuitenkin vain Jumalan kansan jäännös katuu ja seuraa Karitsaa (Kristusta), mihin ikinä hän meneekin. Jumala antaa heille hyväksymisensä ja painaa heidän otsiinsa hyväksymisensä leiman. Uskon kautta he vastaanottavat anteeksiannon ja Jeesuksen vanhurskauden, ja Jumalan Hengen voimassa he haluavat tehdä sen, minkä ymmärtävät olevan oikein (1. Joh. 1: 9; 2: 29). Näyssään Johannes näki pelastettujen seisovan Siionin vuorella, ja hän kuvailee heidän luonteenpiirteitään näin: „Nämä ovat ne, jotka eivät ole saastuttaneet itseään naisten (= epäraamatullisia oppeja opettavat seurakunnat, 2. Kor. 11: 2) kanssa; sillä he ovat niinkuin neitsyet. Nämä ovat ne, jotka seuraavat Karitsaa (= Kristus, Joh. 1: 29), mihin ikinä hän menee. Nämä ovat ostetut ihmisistä esikoiseksi Jumalalle ja Karitsalle, eikä heidän suussaan ole valhetta havaittu; he ovat tahrattomat" (Ilm. 14: 4, 5).

Kaikki Raamatun tekstit tässä ja muissakin yhteyksissä osoittavat, että mielenmuutoksen on tapahduttava nyt, tässä ajassa. Ellei sitä tapahdu ennen kuolemaamme tai ennen Jeesuksen paluuta, me emme pelastu emmekä voi seurata Jeesusta taivaan kotiin. Vain „puhdassydämiset" kootaan ikuiseen kotiin. He ovat „ensihedelmä", joka korjataan talteen Jeesuksen tullessa.

Sadonkorjuu

Raamatussa vakuutetaan, että kun varoitussanoma - sisältäen armon ja pelastuksen julistuksen- on ensin annettu „suurella äänellä" kaikkialla maailmassa, sitten Jeesus Kristus, maailman Vapahtaja, saapuu taivaan pilvissä (Matt. 24: 14; Ilm. 14: 6-12). Silloin alkaa sadonkorjuu. Johannes kuvailee tapahtumaa näin: „Ja minä näin, ja katso: valkoinen pilvi, ja pilvellä istui Ihmisen Pojan muotoinen, päässänsä kultainen kruunu ja kädessänsä terävä sirppi. Ja temppelistä tuli eräs toinen enkeli huutaen suurella äänellä pilvellä istuvalle: Lähetä sirppisi ja leikkaa, sillä leikkuuaika on tullut, ja maan elo on kypsynyt. Ja pilvellä istuva heitti sirppinsä maan päälle, ja maan tuli leikatuksi" (Ilm. 14: 14- 16).

Tämän tekstin pohjalta voidaan vertauskuvallisesti sanoa, että Jeesus kokoaa kypsän viljan. Elonkorjuu kohdistuu niihin, jotka ovat Jumalan armon ja voiman avulla hankkineet jumalallisen luonteen Jeesuksen esimerkkiä seuraten. Heidän luonteensa

on muuttunut heijastamaan Jeesuksen hyvyyttä, puhtautta, uskollisuutta ja rakastavaa ystävällisyyttä. Jumalan armon ja hänen Henkensä voimalla he ovat pitäneet ilomielin Jumalan käskyt ja Jeesuksen uskon (Ilm. 14: 12; 1. Joh. 5: 2, 3).

Paavali kirjoittaa siitä muutoksesta, jonka on tapahduttava meissä nyt, kun koetusaikamme vielä jatkuu: „Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niinkuin muuttaa Herra, joka on Henki" (2. Kor. 3: 18). „...ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni" (Gal. 2: 20). „Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen. Sellaista vastaan ei ole laki. Ja ne, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omat, ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen. Jos me Hengessä elämme, niin myös Hengessä vaeltakaamme"(Gal. 5: 22-25). Johannes kirjoittaa samasta asiasta näin: „Jos tiedätte, että hän on vanhurskas, niin te ymmärrätte, että myös jokainen, joka vanhurskauden tekee, on hänestä syntynyt" (1. Joh. 2: 29).

Autuaat ne, jotka pesevät vaatteensa (engl. kuningas Jaakon käännös: jotka pitävät hänen käskynsä = „they that do his commandments"), että heillä olisi valta syödä elämän puusta ja he pääsisivät porteista sisälle kaupunkiin" (Ilm. 22: 14).

Kristus tulee kokoamaan vain valmiin viljan eli ne, jotka ovat ristiinnaulinneet oman minänsä ja ilmaisevat Jumalan armosta ja voimasta Kristuksen kaltaista luonnetta.

Kuningasten Kuningas ja herrain Herra

Raamatussa ennustetaan, miten kaikki maailman tuhoisat voimat sotivat Kristusta ja hänen puolelleen asettuneita vastaan: „He sotivat Karitsaa vastaan, mutta Karitsa on voittava heidät, sillä hän on herrain Herra ja kuningasten Kunigas; ja kutsutut ja valitut ja uskolliset voittavat hänen kanssansa" (Ilm. 17: 14). Saapuessaan kuninkaiden Kuninkaana ja herrain Herrana Jeesus ilmestyy kaikessa kirkkaudessaan: „Ja silloin Ihmisen Pojan merkki näkyy taivaalla, ja silloin kaikki maan sukukunnat parkuvat; ja he näkevät Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvien päällä suurella voimalla ja kirkkaudella. Ja hän lähettää enkelinsä suuren pasunan pauhatessa, ja he kokoavat hänen valittunsa neljältä ilmalta, taivasten ääristä hamaan toisiin ääriin"(Matt. 24: 30, 31).

Jeesus saapuu siis „suurella voimalla ja kirkkaudella". Kirkastetun kehon saavilla pelastetuilla ei ole mitään ongelmaa Kristuksen kirkkauden edessä. Suunniltaan ilosta ja riemusta he huutavat: „Katso, tämä on meidän Jumalamme, jota me odotimme meitä pelastamaan; tämä on Herra, jota me odotimme; iloitkaamme ja riemuitkaamme pelastuksesta, jonka hän toi" (Jes. 25: 9).

Kuvitelkaamme tuota ihanaa päivää - tuota vapautuksen ja pelastuksen päivää!

Osaatko kuvitella, millainen riemullinen juhla se päivä tulee olemaan sekä kuolonunesta herätetyille että elossa oleville pelastetuille, kun he näkevät Pelastajansa saapuvan! Tästä päivästä he ovat puhuneet ja saarnanneet. He ovat kohdanneet vastustusta, vainoa ja kuolemaa, mutta mitä merkitsevät mitkään vaikeudet sen kirkkauden ja kunnian rinnalla, josta he pääsevät osallisiksi! Nyt he saavat nähdä toiveidensa toteutuvan, kun kuninkaiden Kunigas ja herrain Herra tulee noutamaan heitä. He ovat haljeta riemusta ja heidän kasvonsa loistavat onnesta. Kukaan ei pysty kuvaamaan sitä iloa, joka täyttää pelastetut, kun he näkevät rakkaan Vapahtajansa, enkelijoukot, rakkaat omaisensa ja ystävänsä, jotka olivat olleet uskollisia Herralleen kuolemaansa saakka.

Kaikkien katseet keskittyvät Vapahtajaan, ja niin kuin olemme jo Raamatusta lukeneet, pelastetut (sekä ylösnousseet että „tänne jääneet") temmataan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin. Mikä ihmeellinen asia onkaan nousta pilviin kirkastettuna, vapaana ja pelastettuna! Pelastetut pääsevät turvaan Jumalan luo. Heidän vihollisensa eivät kykene enää tuottamaan heille mitään tuskaa. He ovat Isän varmoissa käsissä.

Kun pelastetut on kohotettu pilviin, he matkaavat läpi tahtitarhojen ja jättävät taakseen aurinkokunnan kuineen ja planeettoineen ja saapuvat taivaalliseen kaupunkiin, jossa he voivat huokaista helpotuksesta:

Pelastettu, vihdoinkin pelastettu, pelastettu Karitsan verellä! Siellä he voivat levätä. Siellä ei ole Paholaista, ei vainoja, ei inhimillisiä vallanpitäjiä ja heidän pakotteitaan kuten täällä. Rauha ja rakkaus, onni ja ystävyys vallitsevat siellä... kaikki Hengen hedelmät ilmenevät siellä.

Tuhannen vuotta - oikeus kokoontuu taivaassa

Raamatussa kerrotaan, että pelastetut viipyvät taivaassa tuhat vuotta: „ Ja minä näin valtaistuimia, ja he istuivat niille, ja heille annettiin tuomiovalta, ja minä näin niiden sielut, jotka olivat teloitetut Jeesuksen todistuksen ja Jumalan sanan tähden, ja niiden, jotka eivät olleet kumartaneet petoa eikä sen kuvaa eivätkä ottaneet sen merkkiä otsaansa tai käteensä; ja he virkosivat eloon ja hallitsivat Kristuksen kanssa tuhannen vuotta" (Ilm. 20: 4). Tätä kuvausta vastaa myös seuraava teksti: „Vai ettekö tiedä, että pyhät tulevat maailman tuomitsemaan?(1. Kor. 6: 2).

Pelastetut toimivat siis tuomareina taivaassa. Keitä he tuomitsevat? Pyhien kohtalohan on jo ratkaistu _ heidän hyväkseen. Jeesus on tutkinut heidän elämänsä huolellisesti.

Raamatussa kuvataan oikeusistunnon vireillepanon etenemistä näin: „Minun sitä katsellessani valtaistuimet asetettiin, ja Vanhaikäinen istuutui. Hänen vaatteensa olivat valkeat kuin lumi, ja hänen päänsä hiukset kuin puhdas villa. Hänen valtaistuimensa oli tulen liekkejä, ja sen pyörät olivat palavaa tulta. Tulivirta vuoti, se kävi ulos hänestä; tuhannen tuhatta palveli häntä, ja kymmenen tuhatta kertaa kymmenen tuhatta seisoi hänen edessänsä. Oikeus istui tuomiolle, ja kirjat avattiin" (Dan 7: 9, 10).

Paavali vakuuttaa, että jokaisen yksilön täytyy tehdä tili itsestään: „Niin on siis meidän jokaisen tehtävä Jumalalle tili itsestämme" (Room. 14: 12). Me emme huku joukkona, emmekä me pelastu joukkona, vaan me hukumme tai pelastumme yksilöinä.

Jeesuksen tullessa takaisin silloin elävistä ihmisistä useimpia ei oteta taivaaseen. Heitä kohtaava perikato on päätetty taivaassa, ja heitä vastaan on nostettu syyte jo ennen Jeesuksen paluuta.

Kuitenkaan he eivät ole saaneet vielä valamiehistön tuomiota. Tuhannen vuoden aikana pyhät saavat oikeuden tutkia taivaallisia todistusaineistoja ja todeta omakohtaisesti, että kadotetuille luettu syyte on perusteltu ja heidän vapaaehtoinen valintansa on toteen näytetty. Ehkä joku aviomies on menettänyt vaimonsa ja ihmettelee, miksi hänen vaimonsa ei pelastunut taivaaseen. Taivaan kirjoihin on tallennettu kaikki asiat, ja niiden merkintöjen perusteella pyhät tulevat tuomitsemaan maailman kadotetut ihmiset. Heidän tulee vakuuttua siitä, että jokainen tuomio on oikea. Ymmärrämme, että ihminen voi tuomita vain sanojen ja tekojen mukaan, mutta Jumala näkee ihmisen sydämen ja voi tuomita hänen ajatuksensa ja motiivinsakin. Jumala tietää joka ainoan tunnustamattoman synnin. Jokainen rikkomus on kirjattu tarkalleen taivaan kirjoihin, ja pyhille annetaan lupa tutkia ne kaikki. Pelastumattomat tuomitaan kukin omien tekojensa ja toimintansa mukaan. Kysyn sinulta nyt hyvin henkilökohtaisen kysymyksen: Haluatko, että toiset ihmiset pääsevät penkomaan elämääsi? Tuntuuko sinusta miellyttävältä se, että toiset saavat tietää kaikki vääryytesi? Eihän kukaan halua, että hänen väärät tekonsa paljastuvat!

Ellet halua pyhien tutkivan kerran elämäsi mustia kohtia, sinun on parasta päättää luovuttaa kaikki syntisi Jeesukselle, että hän voi sovittaa ne. Pelastus on ehdollinen lahja. Jeesus on kyllä tehnyt kaiken lahjoittaakseen jokaiselle ihmiselle kuolemattomuuden, mutta sen lahjan vastaanottaminen riippuu täysin omasta valinnastamme. Vapahtajan kutsu kuuluu selvänä: „Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä"(1. Joh. 1: 9).

Rakas ystävä, älä salli elämässäsi syntiä, vaan luovuta kaikki syntisi Jeesukselle. Rukoile armoa ja rohkeutta korjataksesi asiat ja suhteet sen henkilön kanssa, jota vastaan olet rikkonut, niin saat Jeesukselta varman anteeksiannon. Näin vapaudut synnistä. Mukautuen Jeesuksen tahtoon sinusta tulee yksi niistä, jotka tulevat tuomitsemaan maailman sen sijaan, että oma elämäsi paljastettaisiin pyhien tuomittavaksi. Varjelkoon Jumala meitä jokaista olemasta kovasydämisiä ja ylpeitä ja auttakoon hän meitä nöyrtymään hänen edessään. Nöyryys edeltää kunniaa. Kun meillä vielä on koeaika meneillään, meidän tulee nöyrtyä Herran edessä niin, että tulemme puhdistetuiksi Karitsan verellä ja olemme valmiita Jeesuksen palatessa.

Saatana sidotaan tuhanneksi vuodeksi

Niin kuin olemme todenneet, pyhät tulevat viettämään tuhannen vuotta taivaassa toimien maailman tuomareina. Mutta mikä on pelastumattomien osa? Viettävätkö he tuhatvuotiskauden maan päällä? Mitä heille tapahtuu Jeesuksen palatessa?

Kuten aikaisemmin jo luimme, Jeesus saapuu kaikessa kirkkaudessaan. Pelastetut kestävät tuon kirkkauden. Vain „puhdassydämiset" voivat nähdä Jumalan. Jumalattomat, joilla ei ole puhdasta sydäntä eikä kirkastettua kehoa, eivät voi katsoa pyhän Jumalan kirkkautta, vaan he kuolevat sen vaikutuksesta. Johannes kuvailee Jeesuksen paluuta seuraavasti: „... ja taivas väistyi pois niinkuin kirja, joka kääritään kokoon, ja kaikki vuoret ja saaret siirtyivät sijoiltansa. Ja maan kuninkaat ja ylimykset ja sotapäälliköt ja rikkaat ja väkevät ja kaikki orjat ja vapaat kätkeytyivät luoliin ja vuorten rotkoihin ja sanoivat vuorille ja kallioille: ` Langetkaa meidän päällemme ja kätkekää meidät hänen kasvoiltansa, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsan vihalta! Sillä heidän vihansa suuri päivä on tullut, ja kuka voi kestää?' „(Ilm. 6: 14-17). Vain pyhät voivat kestää; vain he voivat jäädä eloon nähdessään Jumalan kasvot, koska

heidän sydämensä on puhdas synnistä ja he saavat vastaanottaa kirkastetun kehon. Jumalattomien kehot ovat turmeltuneita ja kuolevaisia, ja heidän sydämensä (=ajatuksensa) on täynnä syntiä. He eivät voi kestää Jeesuksen pyhyyden kirkkauden ilmestymistä. Siksi he kuolevat. Epätoivossaan he huutavat vuorille ja kallioille: „Langetkaa meidän päällemme ja kätkekää meidät hänen kasvoiltansa."

Jumalattomat siis kuolevat nähdessään Jeesuksen palaavan. Koska maan päällä ei ole sen jälkeen ainoatakaan ihmistä, saatana ei voi kiusata enää ketään vaan joutuu kuljeksimaan yksin maan päällä. Johannes kuvailee asiaa näin: „Ja minä näin tulevan taivaasta enkelin, jolla oli syvyyden avain ja suuret kahleet kädessään. Ja hän otti kiinni lohikäärmeen, sen vanhan käärmeen, joka on perkele ja saatana, ja sitoi hänet tuhanneksi vuodeksi ja heitti hänet syvyyteen ja sulki ja lukitsi sen sinetillä hänen jälkeensä, ettei hän enää kansoja villitsisi, siihen asti kun ne tuhat vuotta ovat loppuun kuluneet: sen jälkeen hänet pitää päästettämän irti vähäksi aikaa" (Ilm. 20: 1-3). Olosuhteet kahlitsevat saatanan. Hän ei voi harhauttaa ketään, kun pelastetut ovat taivaassa ja pelastumattomat kuolleina. Jesaja kuvailee tätä aikaa seuraavin sanoin:"Katso, Herran päivä tulee, tulee armottomana, tulee kiivaus ja vihan hehku, tekemään autioksi maan ja hävittämään siitä sen syntiset"(Jes. 13: 9).

Profeetta Sefanja kuvailee samaa tilannetta näin:"Lähellä on Herran suuri päivä, se on lähellä ja tulee sangen kiiruusti. Kuule, Herran päivä. Silloin sankarit haikeasti huutavat. Vihan päivä on se päivä, tuskan ja ahdistuksen päivä, häviön ja hävityksen päivä, pimeyden ja synkeyden päivä, pilven ja sankan sumun päivä, pasunan ja sotahuudon päivä vahvistettuja kaupunkeja vastaan. Minä saatan ihmiset ahdistukseen, niin että he kulkevat kuin sokeat, sillä he ovat tehneet syntiä Herraa vastaan. Ja heidän verensä vuodatetaan niinkuin tomu, ja heidän elinnesteensä niinkuin saasta. Eivätkä voi pelastaa heitä heidän hopeansa ja kultansa Herran vihan päivänä: hänen kiivautensa tulessa kuluu koko maa. Sillä lopun, äkkilopun hän tekee kaikista maan asukkaista"(Sef. 1: 14-18). Myös profeetta Jeremia kuvailee maan olosuhteita tuon tuhannen vuoden aikana: „Minä katselin maata, ja katso, se oli autio ja tyhjä, ja taivasta, eikä siinä valoa ollut. Minä katselin vuoria, ja katso, ne järkkyivät, ja kaikki kukkulat huojuivat. Minä katselin, ja katso, ei ollut yhtään ihmistä, ja kaikki taivaan linnut olivat paenneet pois. Minä katselin, ja katso, hedelmätarha oli erämaana, ja kaikki sen kaupungit olivat kukistuneet Herran, hänen vihansa hehkun, edessä „(Jer. 4: 23-26).

Tuhannen vuoden jälkeen

Mitä sitten tuhannen vuoden jälkeen tapahtuu? Tapahtuu „tuomion ylösnousemus" (Joh. 5: 29), ja jumalattomat herätetään kuolleista. Tämä ylösnousemus on järjestyksessään toinen (2.). Johannes kirjoittaa: „Muut kuolleet eivät vironneet eloon, ennekuin ne tuhat vuotta olivat loppuun kuluneet" (Ilm. 20: 5). Tuhannen vuoden jälkeen jumalattomat ihmisjoukot tulevat vielä kerran seisomaan maan päällä. Nuo joukot koostuvat niistä pelastumattomista, jotka kielsivät Jeesuksen ja kieltäytyivät seuraamasta „vanhurskauden tietä" (2. Piet. 2: 21, 22). He nousevat haudasta samassa kehossa missä kuolivatkin toisin kuin pyhät, ja heidän samat vanhat halunsa, kapinalliset ja kunnianhimoiset ajatuksensa täyttävät heidän mielensä. Pelastumattomien herätessä eloon saatana vapautuu yksinäisyytensä vankilasta, ja hänen aktiivisuutensa harhauttaa jumalattomia viriää heti. Johannes kirjoittaa: „Ja kun ne tuhat vuotta ovat loppuun kuluneet, päästetään saatana vankeudestaan, ja hän lähtee villitsemään maan neljällä kulmalla olevia kansoja, Googia ja Maagogia, kootakseen heidät sotaan, ja niiden luku on kuin meren hiekka. Ja he nousevat yli maan avaruuden ja piirittävät pyhien leirin ja sen rakastetun kaupungin. Mutta tuli lankeaa taivaasta ja kuluttaa heidät"(Ilm. 20: 7-9).

Tämä on Googin ja Maagogin sota. Jotkut opettavat, että tämä sota käytäisiin jo ennen tuhannen vuoden ajanjaksoa. Mutta niin kuin juuri luimme, tämä sota toteutuu vasta tuhannen vuoden jälkeen. Silloin saatana kokoaa kaikki jumalattomat ja marssittaa heidät rakastettua kaupunkia, uutta Jerusalemia, vastaan. Uusi Jerusalem laskeutuu silloin alas taivaasta kauniina kuin morsian miehelleen kaunistettuna. Johannes kirjoittaa: „Ja pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, minä näin laskeutuvan alas taivaasta Jumalan tyköä, valmistettuna niinkuin morsian, miehellensä kaunistettu"(Ilm.21: 2).

Uusi Jerusalem laskeutuu Öljymäelle

Profeetta Sakarja ennustaa, että taivaallinen kaupunki, uusi Jerusalem laskeutuu Öljymäelle. Hän kirjoittaa näin: „Hänen jalkansa seisovat sinä päivänä Öljymäellä, joka on (vanhan) Jerusalemin edustalla itää kohti. Ja Öljymäki halkeaa idästä länteen hyvin suureksi laaksoksi: toinen puoli mäkeä siirtyy pohjoiseen ja toinen puoli etelään päin. Ja te pakenette minun mäkieni väliseen laaksoon, sillä mäkien välinen laakso on ulottuva Asaliin asti. Te pakenette, niinkuin pakenitte maanjäristystä Ussian, Juudan kuninkaan, päivinä. Ja Herra, minun Jumalani, tulee; kaikki pyhät sinun kanssasi"(Sak. 14: 4, 5).

Ymmärrämme, että pyhät, jotka ovat olleet taivaassa tuhat vuotta, ovat taivaallisessa kaupungissa, uudessa Jerusalemissa, ja laskeutuvat sen mukana Öljymäelle. Tekstissähän sanotaan _ eikö totta _ että Herra, minun Jumalani, tulee ja kaikki pyhät hänen kanssaan? Siis myös pyhät tulevat seisomaan vielä kerran vanhan maan päällä. Ennen kuin Jumala luo uudet taivaat ja uuden maan, jossa vanhurskaus asuu, toteutuu ennustus Googin ja Maagogin sodasta. Luimme, että saatana hyökkää pyhää kaupunkia, uutta Jerusalemia, vastaan. Hän kokoaa kaikki pelastumattomat sotaan Jumalaa, Jumalan enkeleitä ja pelastettuja vastaan. Saatana yhdessä jumalattomien kanssa piirittää kaupungin valloittaakseen sen. Kuitenkin juuri silloin tapahtuu jotain yllättävää (jumalattomille) ja lopullista. Tuli lankeaa taivaasta ja kuluttaa koko joukon. Silloin pyyhitään pois ikiajoiksi saatana, hänen enkelinsä, „peto", „väärä profeetta" ja kaikki kirkolliset ja uskonnolliset ihmisjoukot yhdessä kaikkien muiden ihmisten kanssa, jotka ovat kieltäytyneet hyväksymästä Jeesusta henkilökohtaiseksi Vapahtajakseen (Ilm. 20: 7-10). He saavat kokea valintansa seuraukset. He valitsivat oman tiensä ja hylkäsivät Jeesuksen tien. Silloin kansa kysyy johtajiltaan: Miksi te johditte meidät harhaan?Miksi annoitte meidän uskoa voivamme elää huoletta synnissä ja silti pelastua? Miksi saarnasitte meille rauha- ja turvallisuusoppianne? Mutta silloin on liian myöhäistä! He kaikki hukkuvat ja kohtaavat iankaikkisen kadotuksen.

Pietari kirjoittaa:"Mutta Herran päivä on tuleva niinkuin varas, ja silloin taivaat katoavat pauhinalla, ja alkuaineet kuumuudesta sulavat, ja maa ja kaikki, mitä siihen on tehty, palavat"( 2. Piet. 3: 10).

Johannes kirjoittaa: „Mutta pelkurien ja epäuskoisten ja saastaisten ja murhaajien ja huorintekijäin ja velhojen ja epäjumalanpalvelijain ja kaikkien valhettelijain osa on oleva siinä järvessä, joka tulta ja tulikiveä palaa; tämä on toinen kuolema"(Ilm. 21: 8). Johannes kutsuu siis tulijärveä toiseksi kuolemaksi (Ilm. 20:14). Jos jotakin paikkaa voidaan kutsua helvetiksi, niin juuri tätä jumalattomien hirvittävää kärsimyspaikkaa. Lainaamme edelleen Johannekselta: „ Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan. Ja meri antoi ne kuolleet, jotka siinä olivat, ja Kuolema ja Tuonela antoi ne kuolleet, jotka niissä olivat, ja heidät tuomittiin, kukin tekojensa mukaan... Ja joka ei ollut elämän kirjaan kirjoitettu, se heitettiin tuliseen järveen"(Ilm. 20: 12, 13, 15).

Profeetta Malakia kuvailee kärsimystä tulijärvessä näin: „Sillä katso: se päivä on tuleva, joka palaa kuin pätsi. Ja kaikki julkeat ja kaikki, jotka tekevät sitä, mikä jumalatonta on, ovat oljenkorsia; ja heidät polttaa se päivä, joka tuleva on, sanoo Herra Sebaot, niin ettei se jätä heistä juurta eikä oksaa"(Mal.4: 1).

Jumalattomat palavat kuin oljet. Tiedämme, että paksu ja kostea oljen palanen saattaa kyteä pitkään, kun sitä vastoin pieni ja kuiva olki palaa nopeasti. Olkien palamisnopeus havainnollistaa sitä, että jotkut jumalattomat saavat osakseen pitemmän kärsimysajan, kun toiset pääsevät kärsimyksistään lyhyemmässä ajassa. Jokaisen rangaistus määräytyy kuitenkin hänen omien tekojensa mukaan. Ankarin rangaistus lankeaa saatanalle. Rangaistujen kärsimykset loppuvat kuolemaan. Se on pahojen osa. Jumalattomat ja saatana, itse pahuuden ydin, hävitetään puhdistavalla tulella _ ne palavat yhdessä niin kuin juuri ja oksat _ saatana on juuri ja hänen seuraajansa ovat oksia. Näin toteutuu lain vaatima rangaistus ja vanhurskauden vaatimukset täyttyvät. Taivas ja maa julistavat, että Jumala on vanhurskas.

Helvetin jälkeen ei ole enää mitään kärsimystä eikä kuolemaa, ei surua eikä turhautumista. Helvettiin loppuu ahneus, huoruus, murhat jne., sillä pahuus revitään silloin juurineen.

Uusi taivas ja uusi maa

Silloin Jumala luo uudet taivaat ja uuden maan. Johannes kuvailee tätä valtavaa tapahtumaa seuraavasti:"Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan; sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet, eikä merta enää ole" (Ilm. 21: 1). Kaikki, mikä on menetetty synnin tähden, tehdään silloin uudeksi. Uusi maa tulee olemaan pelastettujen ikuinen asuinpaikka. Psalmista kirjoittaa: „Vanhurskaat perivät maan ja asuvat siinä iankaikkisesti"(Ps. 37: 29).

Pelko siitä, että tuleva perintö kuulostaisi liian materialistiselta, on saanut monet hengellistämään asioita ja ajautumaan pois niistä totuuksista, jotka auttaisivat meitä ymmärtämään, että perintö on meidän kotimme. Jeesus vakuutti opetuslapsilleen, että hän menee valmistamaan heille asuinsijoja Isän kotiin (Joh. 14: 1-3). Ne, jotka hyväksyvät Jumalan sanan opetukset, eivät ole tietämättömiä taivaallisista asunnoista. Niin kuin Paavali kirjoittaa 1. Kor. 2: 9, inhimillinen kieli ei riitä kuvaamaan vanhurskasten palkintoa. Sen tulevat tietämään vain ne, jotka saavat nähdä sen, sillä kenenkään mielikuvitus ei kykene kuvaamaan Jumalan paratiisin loistoa. Raamatussa kutsutaan pelastettujen perintöä myös maaksi (Hepr. 11: 14-16). Siellä taivaallinen Paimen johdattelee laumaansa elämän vetten lähteille. Elämän puu tuottaa joka kuukausi uudet hedelmät ja sen lehdet takaavat pelastettujen ikuisen terveyden. Siellä on ikuisesti virtaavia jokia, jotka ovat kirkkaita kuin kristalli, ja niiden varsilla huojuvat puut tuottavat lunastetuille mielihyvää. Laajat niityt kumpuilevat ylös kauniiden kukkuloiden rinteille, ja Jumalan vuoret kohottavat uljaasti korket huippunsa.

Raskaan muukalaisuutensa ja vaivalloisen pyhiinvaellusmatkansa jälkeen Jumalan kansa löytää ikuisen kotinsa noilta kauniilta niityiltä ja kukkuloilta ja elämää pursuavien virtojen varsilta.

„Mutta minun kansani asuu rauhan majoissa, turvallisissa asunnoissa, huolettomissa lepopaikoissa"(Jes. 32: 18). „Ei kuulu enää väkivaltaa sinun maassasi, ei tuhoa, ei turmiota sinun rajaisi sisällä, ja sinä kutsut pelastuksen muuriksesi ja kiitoksen portiksesi"(Jes. 60: 18). „Ja he rakentavat taloja ja asuvat niissä, he istuttavat viinitarhoja ja syövät niiden hedelmät; he eivät rakenna muitten asua, eivät istuta muitten syödä; sillä niinkuin puitten päivät ovat, niin ovat elinpäivät minun kansassani. Minun valittuni kuluttavat itse kättensä työn"(Jes. 65: 21, 22).

Siellä „erämaa ja hietikko iloitsee, aromaa riemuitsee ja kukoistaa kuin lilja"(Jes. 35: 1), ja „ orjantappurain sijaan on kasvava kypressejä, nokkosten sijaan on kasvava myrttipuita"(Jes. 55: 13), ja „susi asuu karitsan kanssa, ja pantteri makaa vohlan vieressä; vasikka ja nuori leijona ja syöttöhärkä ovat yhdessä, ja pieni poikanen niitä paimentaa"(Jes. 11: 6, 9). Jumala vakuuttaa:"Ei missään minun pyhällä vuorellani tehdä pahaa eikä vahinkoa, sillä maa on täynnä Herran tuntemusta, niinkuin vedet peittävät meren"(Jes. 11: 9).

Uuden maan ilmapiirissä ei viihdy kipu eivätkä kyyneleet. Siellä ei nähdä enää hautajaissaattoa eikä surutunnuksia (Ilm. 21: 4; Jes. 33: 24).

Siellä on uusi Jerusalem, uudeksi luodun maan pääkaupunki kuin kaunis kruunu Herran kädessä ja kuninkaallinen päähine Jumalan kädessä (Jes. 62: 3), jossa on „Jumalan kirkkaus" ja „sen hohto" on „kalleimman kiven kaltainen, niinkuin kristallinkirkas jaspiskivi"( Ilm. 21: 11). Jumala sanoo: „Minä iloitsen Jerusalemista ja riemuitsen kansastani; eikä siellä enää kuulla itkun ääntä eikä valituksen ääntä"(Jes. 65: 19). Johannes kirjoittaa: „Ja minä kuulin suuren äänen valtaistuimelta sanovan: `Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa"(Ilm. 21: 3).

Jumalan kaupungissa ei ole yötä. Kukaan ei tarvitse eikä kaipaa lepoa, sillä siellä ei tunneta väsymystä Jumalan tahdon täyttämisessä ja hänen nimensä ylistämisessä. Pelastetut tuntevat ikuista aamun raikkautta, joka ei lopu milloinkaan(Ilm. 22: 5).

Auringon valon tekee tarpeettomaksi kirkkaus, joka ei kuitenkaan sokaise tuskallisesti, vaikka se ylittää rajattomasti nykyisen keskipäivän kirkkauden. Jumalan ja Karitsan kirkkaus tulvii pyhään kaupunkiin ikuista valoa. Lunastetut vaeltavat iankaikkisen päivän auringottomassa kirkkaudessa.

„Mutta temppeliä minä en siinä nähnyt; sillä Herra Jumala, Kaikkivaltias, on sen temppeli, ja Karitsa"(Ilm. 21: 22). Jumalan kansan etuoikeus on avoin seurustelu Jumalan ja Pojan kanssa. „Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin"(1. Kor. 13: 12). Nyt me katselemme Jumalaa kuin kuvastimesta hänen luomisteoissaan ja hänen kanssakäymisessään kanssamme, mutta silloin me katselemme häntä kasvoista kasvoihin ilman minkäänlaista himmentävää väliverhoa. Voimme elää hänen läsnäolossaan ja katsella hänen kasvojensa kirkkautta.

Jumalan rakkauden riemuvoitto

Siellä pelastetut tuntevat toisensa, niin kuin Jumalakin tuntee heidät. Jumalan ihmissydämeen istuttama rakkaus ja myötätunto saavat siellä totisinta ja suloisinta harjoitusta. Lunastettujen onnellisuutta lisää puhdas seurustelu pyhien olentojen kanssa, särötön sosiaalinen yhteys pyhien enkelien kanssa, kanssakäyminen kaikkien aikakausien pyhien kanssa ja pyhät siteet, jotka yhdistävät koko taivaallisen ja maallisen perheen (Ef. 3: 15).

Siellä kuolemattomat olennot tutkivat loppumattomalla ihastuksella Jumalan luomisvoiman ihmeitä ja hänen lunastavan rakkautensa salaisuuksia. Siellä ei ole julmaa ja pettävää kiusausta unohtaa Jumala. Jokainen kyky kehittyy siellä jatkuvasti ja käsityskyky kasvaa rajattomasti. Tiedon hankkiminen ei väsytä mieltä eikä kuluta voimia.

Siellä suurimmatkin hankkeet voidaan toteuttaa ja ylevimmätkin pyrkimykset saavuttaa. Siellä huikeimmatkin toiveet toteutuvat; ja aina vain uusia tavoitteita kohoaa saavutettavaksi, ja yhä uudet haasteet kehittävät mielen, sielun ja kehon voimia.

Maailmankaikkeuden kaikki ihmeet ovat avoimia Jumalan lunastettujen tutkittaviksi. Kuolevaisuuden kahleista vapautuneina he kiitävät väsymättä kaukaisiin maailmoihin - maailmoihin, jotka värisivät surusta seuratessaan ihmiskunnan vaivan näytelmää ja puhkesivat onnen sulosointuihin kuullessaan sanomia pelastuneista sieluista. Sanoinkuvaamattoman ihastuksen valtaamina maan lapset astuvat lankeamattomien luotujen onneen ja viisauteen. Nämä jakavat heille niitä tiedon ja viisauden aarteita, joita he ovat saaneet vuosituhansien kuluessa katsellessaan Jumalan kätten töitä. Himmentymättömin silmin he katselevat luomisen kirkkautta - aurinkoa, tähtiä, tähtijärjestelmiä, jotka kaikki kiertävät niille määrättyjä ratoja Jumalan valtaistuimen ympäri. Kaikissa luomisteoissa, pienimmästä suurimpaan, on kirjoitettuna Luojan nimi, ja kaikki ne ilmaisevat hänen luomisvoimansa suuruutta.

Ikuisuuden kuluessa pelastetut saavat vuosi vuodelta rikkaamman ja kirkkaamman ilmoituksen Jumalasta ja Kristuksesta. Mitä enemmän he oppivat, sitä suuremmin he ihailevat hänen luonnettaan. Kun Jeesus avaa heille lunastuksen salaisuudet ja hämmästyttävät saavutuksensa sodassa saatanaa vastaan, lunastettujen sydämet sykkivät hehkuvampaa jumalanpelkoa, ja hurmioituneemmalla ilolla he koskettelevat kultaharppujensa kieliä, ja tuhannet ja taas tuhannet äänet yhtyvät Jumalan ja Karitsan ylistyksestä paisuvaan, valtavaan kuoroon.

„Ja kaikkien luotujen, jotka ovat taivaassa ja maan päällä ja maan alla ja meren päällä, ja kaikkien niissä olevien minä kuulin sanovan:'Hänelle, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalle ylistys ja kunnia ja kirkkaus ja valta aina ja iankaikkisesti'"(Ilm. 5: 13).

Suuri taistelu on päättynyt. Enää ei ole syntiä eikä synnintekijöitä. Koko maailmankaikkeus on puhdas. Yhtenäinen ja harmoninen syke vallitsee koko äärettömässä luomakunnassa. Kaiken Luojasta virtaa elämä, valkeus ja ilo koko kuningaskuntaan rajattomassa avaruudessa. Kaikki asiat, pienimmästä atomista suurimpaan maailmaan, elävistä elottomiin, julistavat peittämättömässä kauneudessaan ja täydellisessä ilossaan, että Jumala on rakkaus. (vrt. E. G. White: Suuri Taistelu)

Ikuisuuden kynnyksellä

Ajanmerkit toistavat kuin muurilta huutava, kiihtynyt vartija, että Jeesus Kristus, maailman Vapahtaja, palaa takaisin hyvin pian.Odottaessamme häntä joudumme läpikäymään vielä suuren taistelun. Taistelu hyvän ja pahan välillä tulee kiihtymään mentäessä ajan loppua kohti. Viimeiset tapahtumat tulevat olemaan nopeita ja yllättäviä, niin kuin on synnytyksen käynnistyminen raskaana olevalla naisella (Sef. 1: 14; Room. 9: 28; 1. Tess. 5: 1-3). Siksi on ehdottoman tärkeää, että teemme nyt päätöksemme seurata Jeesusta jatkuvasti, joka hetki.

Jeesus tuli ihmiseksi näyttääkseen meille esimerkin. Hän luopui kirkkaudestaan, nöyryytti itsensä ja verhosi jumaluutensa ihmisyyteen. Jumala tuli ihmiseksi (Joh. 1: 1-3, 14; Fil. 2: 5- 8). Ihmisenä hän näytti meille, miten voitto saavutetaan. Juuri niin kuin Jeesus sai maanpäällisen elämänsä aikana voimansa Jumalalta elääkseen lankeamatta syntiin, juuri niin mekin voimme löytää Jumalalta voiman ja saavuttaa voiton jokaisessa kiusauksessamme (Matt. 6: 13). Niin kuin oksan tulee pysyä kiinni rungossa ollakseen elävä ja tuore, niin meidänkin tulee olla jatkuvassa yhteydessä Jeesukseen voittaaksemme synnin ja kuoleman. Jos lankeamme, syy ei ole Jeesuksen vaan meidän (Joh. 15: 4, 5). Hän ei salli meidän milloinkaan langeta (jos hän vain saa hallita). Jos lankeamme, meidän tulee välittömästi palata Jeesuksen luo hänen ojennettujen käsiensä hoivan alle ja katua tekoamme, tunnustaa syntimme ja vastaanottaa Jeesuksen anteeksianto, niin että voimme päästä takaisin pelastavaan suhteeseen hänen kanssaan (1. Joh. 2: 1, 2).

Mielen muutos ennen Kuninkaan paluuta

Raamatussa sanotaan, ettei Jumalan valtakuntaan pääse mitään epäpyhää(Ilm. 21: 27). Jeesus ei palaa pelastamaan meitä synneissämme tai puhdistamaan mieltämme saastasta. Puhdistumisen täytyy tapahtua ennen kuin Jeesus tulee takaisin, jos tahdomme olla taivaaseen noudettavien joukossa (1. Tess. 5: 23; Ef. 1: 4; 5: 27; Ilm. 7: 14; 14: 1-5). Jeesus kuoli puolestamme. Hänen verensä vuodatettiin Golgatalla jokaisen ihmisen puolesta. Kuitenkin vain se, joka uskoo häneen, välttyy hukkumasta ja saa iankaikkisen elämän (Joh. 3:16). Hyväksykäämme tämä armon ja pelastuksen lahja nyt ja vastaanottakaamme hänen voimansa uudistamaan elämäämme! Jumalalla riittää voimaa!

Valmiina joka hetki

Pyrkikäämme joka hetki tekemään Jumalan tahto ja suuntaamaan ajatuksemme taivaallisiin. Niin voimme edetä voitosta voittoon kristillisessä elämässämme. Viimeisessä suuressa taistelussa ne, jotka pitävät Jumalan käskyt ja Jeesuksen uskon, eivät hyväksy „pedon merkkiä" vaan vastaanottavat _ Jumalan armosta- Jumalan sinetin otsiinsa (Ilm. 13: 16; 14: 9, 10; Hes. 9: 4; Ilm. 7: 2- 4; 22: 14). Rukouksemme on, että sinä ja me olisimme jatkuvasti valmiina. Silloin saamme liittyä Jeesuksen Kristuksen, maailman Vapahtajan, seuraan, kun hän palaa jo hyvin pian takaisin pyhien enkeltensä kanssa noutamaan uskollisen kansansa kotiin (1. Tess. 4: 15-17). Tavatkaamme toinen toisemme Isän kodissa!

Siunaavin terveisin

Bente ja Abel Struksnes

• Taistelu Kulissien Takana
• Vallan Huipulla
• Kuninkaan paluu...
• Olemme Sodassa
• Maria-ilmestykset
• Varoitus ekumeenisesta yhteistyöstä!
• Varoitus karismaattisesta liikkeestä!
• Vapaus Vaarassa!
• Israel lopunaikana

[Back to the Main Page!]