Tunnetko itsesi kelvottomaksi, surkeaksi, voimattomaksi tai eksyneeksi? Haluamme rohkaista sinua ja antaa sinulle toivoa. Sinulle kuuluvat Jeesuksen sanat: „Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon" (Matt. 11: 28).
Oletko milloinkaan pysähtynyt miettimään Jeesuksen suurta rakkautta, jota hän on osoittanut meille _ pelastaakseen sinut ja minut, meidät kaikki? Ns. pienoisevankeliumi ilmaisee asian seuraavin sanoin: „Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä" (Joh. 3: 16). Johannes, yksi Jeesuksen opetuslapsista, pääsi etuoikeutettuna kokemaan Jeesuksen rakkauden, ja hän kirjoittaa siitä seuraavasti: „Siinä on rakkaus _ ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi" (1. Joh. 4: 10). Millainen rakkaus! Jeesus antoi elämänsä (= hän kuoli), jotta meillä syntiin langenneilla ihmisillä olisi mahdollisuus tulevaisuuteen, toivoon ja ikuiseen elämään.
Miten Jeesuksen kuolema voi tuottaa meille elämän? Jeesuksen oli onnistuttava siinä, missä Adam epäonnistui. Mutta miten Jeesus, joka oli Jumala, saattoi onnistua ihmisen osassa? Paavali antaa vastauksen: „Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli, joka ei, vaikka hänellä olikin Jumalan muoto, katsonut saaliikseen olla Jumalan kaltainen, vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen" (Fil. 2: 5-7). Johannes kuvaa samaa asiaa seuraavasti: „Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala. Hän oli alussa Jumalan tykönä. Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on. Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta" (Joh. 1: 1-3, 14).
On vaikea ymmärtää, mitä tarkoittaa se, että Jumala, joka oli „Sana", „tuli lihaksi". Tärkeintä on kuitenkin uskoa, että Jeesus on tullut „lihaksi" eli ihmiseksi. Paavali antaa asialle vakuutuksen: „Koska siis lapsilla on liha ja veri, tuli hänkin niistä yhtäläisellä tavalla osalliseksi, että hän kuoleman kautta kukistaisi sen, jolla oli kuolema vallassaan, se on perkeleen" (Hepr. 2: 14). Paavali kirjoittaa myös, että Jumala lähetti „oman Poikansa syntisen lihan kaltaisuudessa" (Room. 8: 3). Pelastaakseen meidät Jeesuksen oli voitettava kaikessa siinä, missä Adam (ihminen) on langennut. Hänen oli laskeuduttava ihmisen tasolle. Sen sijaan, että hän olisi ilmestynyt Jumalana, hän syntyi pienenä ihmislapsena. Vain tällä tavoin hän saattoi pelastaa meidät. Heprealaiskirjeessä kuvaillaan Jeesuksen tehtävää ja taistelua seuraavin sanoin: „Sentähden piti hänen kaikessa tuleman veljiensä kaltaiseksi, että hänestä tulisi laupias ja uskollinen ylimmäinen pappi tehtävissään Jumalan edessä, sovittaakseen kansan synnit. Sillä sentähden, että hän itse on kärsinyt ja ollut kiusattu, voi hän kiusattuja auttaa" (Hepr. 2: 17, 18). „Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä. Käykäämme sentähden uskalluksella armon istuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon avuksemme oikeaan aikaan" (Hepr. 4: 15, 16).
Pelastuksemme perusta on Jeesuksen synnittömässä elämässä. Hyvin pian Jeesuksen syntymän jälkeen saatana yritti tappaa hänet kuningas Herodeksen toimesta (Matt. 2: 7- 23). Saatana yritti vietellä Jeesuksen myös tottelemaan itseään (Matt. 4: 1- 11). Fariseukset ja kirjanoppineet yrittivät houkutella Jeesusta syntiin valheellisilla syytöksillään. Jeesusta koeteltiin ja testattin monin eri tavoin. Häntä ruoskittiin, piinattiin, lyötiin ja syljettiin. Hänen päätään revittiin piikkikruunulla ja hänet ripustettiin ristiin pahantekijän tavoin, vaikka hän ei ollut syyllinen yhteenkään rikokseen. Golgatan ristillä hän antoi henkensä meidän kaikkien puolesta. Huudettuaan sanat „Se on täytetty" (Joh. 19:30) hän menehtyi välittömästi. Mutta voitto oli saavutettu. Kun sotamies puhkaisi keihäällään Jeesuksen kyljen, siitä vuosi verta ja vettä todistukseksi siitä, että hän oli kuollut. Hänen verensä vuosi meidän syntiemme tähden. Jeesus kuoli puolestamme ikuisen kuoleman, jotta meillä olisi ikuinen elämä. Ajattele tätä itsensä uhraavaa rakkautta! Tällä teolla hän osoitti rakastavansa meitä. Osoitammeko me kiitollisuutemme Jeesukselle hyväksymällä hänen tarjoamansa pelastuksen lahjan?
Jeesuksella on paljon ystäviä mutta myös runsaasti vihollisia. „Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään (1992: „minään") pitäneet. Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme (1992: „uskoimme","luulimme") häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana, mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut" (1992: „parantuneet", Jes. 53: 3-5).
Saatat kysyä: miksi Jeesus teki tämän kaiken? Raamatusta löytyy vastaus: koska „synti on laittomuus" (1. Joh. 3: 4) eli Jumalan lain rikkomista, ja koska „synnin palkka on kuolema" (Room. 6: 23), ja koska me kaikki olemme tehneet syntiä ja olemme Jumalan kirkkautta vailla (Room. 3: 23), eli me itse olemme kykenemättömiä pelastamaan itseämme. Synnin tähden olemme olleet alusta alkaen tuomitut kuolemaan (1. Moos. 2: 16, 17; Room. 3: 23). Toivottoman tilamme vuoksi Jeesus saapui pelastamaan meidät ikuiselta tuholta.
Vaikka moni asia Maa-planeetallamme on jo tuhoutunut, voimme nähdä siinä vieläkin runsaasti Jumalan täydellisiä luomistekoja; tuhansittain kauniita kukkia, puita, lintuja, eläimiä ja ihmisiä. Sekä ihmiset että eläimet ovat varustetut herkillä näkö-, kuulo-, haju-, maku- ja tuntoaisteilla. Niiden avulla voimme nauttia luonnon ihanuudesta. Meidän tulisikin harjoittaa kaikkia aistejamme havaitaksemme luonnon kauneuden. Se tekee elämämme rikkaammaksi.
Meillä on kuitenkin vihollinen, jota kutsutaan saatanaksi ja perkeleeksi (Ilm. 12: 9). Hän houkuttelee meitä tekemään väärin, ja hänen houkutuksensa tulevat aistiemme kautta, sillä hän tietää, että viettelemällä meidät lihan himoihin hän saa meidät lankeamaan syntiin. Siksi hän houkuttelee meidät tilanteisiin ja paikkoihin, joissa lihamme joutuu jonkun aistinautinnon viettelemänä kiusaukseen ja lankeamme sitä kautta syntiin. Näin hän asettaa meille ansan aistiemme kautta. Hän johtaa meidät toimimaan vastoin luonnon lakeja ja vastoin Jumalan lakia.
Koska Luoja asetti kymmenen käskyn -lain ( 2. Moos. 20: 3-17) ihmiskunnalle elämänohjeeksi, saatana, joka vastustaa kaikessa Jumalaa, pyrkii saamaan meidät rikkomaan juuri noita Jumalan ohjeita. Kun Jumala odottaa meiltä kuuliaisuutta käskyilleen, paholainen pyrkii aivan päinvastaiseen päämäärään. Taistelu lihan ja hengen välillä on käynnissä jokaisena päivänä, joka minuutti ja joka sekunti. Paavali kirjoittaa:
„Minä sanon: vaeltakaa Hengessä, niin ette lihan himoa täytä. Sillä liha himoitsee Henkeä vastaan, ja Henki lihaa vastaan; nämä ovat nimittäin toisiansa vastaan, niin että te ette tee sitä, mitä tahdotte. Mutta jos te olette Hengen kuljetettavina, niin ette ole lain alla. Mutta lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat: haureus, saastaisuus, irstaus, epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat, juonet, eriseurat, lahkot, kateus, juomingit, mässäykset ja muut senkaltaiset, joista teille edeltäpäin sanon, niinkuin jo ennenkin olen sanonut, että ne, jotka semmoista harjoittavat, eivät peri Jumalan valtakuntaa. Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen. Sellaista vastaan ei ole laki. Ja ne, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omat, ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen. Jos me Hengessä elämme, niin myös Hengessä vaeltakaamme" (Gal. 5: 16- 25).
Luomisessa olemme saaneet vapaan tahdon päättääksemme omasta elämästämme. Keskushermosto, joka vaikuttaa kykyymme valita, päätellä ja arvioida toimii aistikeskustemme yläpuolella. Käyttäessämme harkitusti omaa tahtoamme, voimme tehdä tietoiset päätöksemme olematta aistiemme, toisten ihmisten tai ympäristön ohjailtavina. Jumala antoi meille vapaan tahdon, mutta hän toivoo meidän olevan yhteistyössä hänen kanssaan. Teemme elämämme parhaimman päätöksen valitessamme Jumalan tahdon seuraamisen. Voimme pyytää Jumalaa auttamaan meitä tekemään valintamme ja päätöksemme hänen tahtonsa mukaan. Näin meidän on mahdollista vastustaa saatanan kiusauksia. Jos teemme itsekkäitä päätöksiä kysymättä neuvoa Jumalalta, voimme joutua myöhemmin katumaan niitä katkerasti. Sen tähden on parasta liittää tahtomme Kristuksen tahtoon ja sulautua Jumalan suunnitelmaan. Alistaessamme tahtomme hänen tahtoonsa ja valitessamme hänen tiensä omaksemme, Pyhä Henki astuu välittömästi elämäämme ja vaikuttaa meissä Jumalan mielen mukaista tahtomista ja tekemistä (Fil. 2: 13). Kun valitsemme olla tottelematta omaa itseämme ja päätämme riippua kiinni Jumalan tahdossa, meidät liitetään voimaan, joka on kaikkien muiden voimien yläpuolella. Silloin vastaanotamme Jumalalta voimaa, joka pitää meidät yhteydessä hänen voimaansa. Näin elämme uutta elämää _ uskonelämää.
Kun Jeesus nousi taivaaseen, hän sanoi: „Kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajani" (Ap.t. 1: 8).
Johannes on tallentanut seuraavat Jeesuksen sanat: „Mutta Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä on lähettävä minun nimessäni, hän opettaa teille kaikki ja muistuttaa teitä kaikesta, minkä minä olen teille sanonut" (Joh. 14: 26), „Mutta kun hän tulee, totuuden Henki, johdattaa hän teidät kaikkeen totuuteen" (Joh. 16: 13). Siis Pyhä Henki antaa meille voimaa todistaa Jeesuksesta. Hän auttaa meitä ymmärtämään Jumalan sanan totuutta ja elämään hänen tahtonsa mukaan. Tällä tavoin saamme voimaa saatanan kiusausten voittamiseen, mistä emme selviäisi mitenkään omin voimin.
Jotkut ajattelevat, että meidän kannattaa nojata omaan hyvänolon tunteeseemme, ja toiset sanovat, että „jokainen tulee autuaaksi omalla uskollaan". Mutta Raamatussa opetetaan, että on vain „yksi Herra, yksi usko ja yksi kaste" (Fil. 4: 5). Jeesus, Luojamme, sanoo: „Minä olen tie, totuus ja elämä, ei kukaan tule Isän tykö, muutoin kuin minun kauttani" (Joh. 14: 6). Emme voi olla todella onnellisia omilla teillämme. Tehtävämme ja etuoikeutemme on seurata Jeesusta - joka on tie - kulkea hänen askelissaan ja seurata sitä polkua, jonka hän on meille viitoittanut, ja jonka löydämme tutkimalla Jumalan sanaa sen sijaan, että hapuilisimme omilla poluillamme tunteittemme ja „fiilistemme" vietävinä. Monia oppeja, kirkkoja ja uskonlahkoja on perustettu erilaisten ideologioiden ja Raamatun tekstien perustalle. Mutta totuus on löydettävissä vain Raamatun, Jumalan sanan, nöyrällä tutkimisella, ja kaikki totuus ryhmittyy Jeesuksen, meidän Vapahtajamme, ympärille. Emme ole saaneet elämäämme keneltäkään muulta kuin Luojaltamme, ja vain hänessä elämämme voi jatkua (Kol. 1: 16, 17). Kukaan toinen ei voi antaa meille tulevaisuutta, todellista toivoa tai mahdollisuutta ikuiseen elämään (Jer. 29: 11). Voimme pelastua vain vastaanottamalla Jeesuksen uskossa; sanomalla „kyllä kiitos" hänen armon ja pelastuksen -tarjoukselleen. Parasta on tehdä tämä päätös nyt heti! Valittavanamme on joko elämä tai kuolema. Paavali todistaa: Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme" (Room. 6: 23).
Juuri vähän ennen kuolemaansa Joosua, Israelin johtaja, kehoitti kansaa valitsemaan, ketä he halusivat palvella; joko egyptiläisten ja amorilaisten jumalia tai taivaan Jumalaa. Omasta valinnastaan hän antoi tällaisen todistuksen: „Mutta minä ja minun perheeni palvelemme Herraa" (Joos. 24: 15). Tehkäämme nyt selvä ja luja päätös seurata Jeesusta! Silloin siirrymme kuolemasta elämään, löydämme elämäämme todellisen tarkoituksen ja saamme tulevaisuuden ja toivon.
Myönteinen vastaus Jeesukselle merkitsee myös, että haluamme vapautua syntitaakkamme painosta. Jeesus tuli vapahtamaan meidät synneistämme (Matt. 1: 21). Niin kauan kuin tunnollamme on tunnustamatonta ja katumatonta syntiä, olemme synnin orjia. Johannes kirjoittaa: „jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja" (Joh. 8: 34). Saatana on pyydystänyt synnintekijän lassollaan. Kun olemme saatanan ohjauksen alaisia, emme voi pelastua siinä tilassa, sillä Jumalan valtakuntaan ja pyhään kaupunkiin ei „ole pääsevä mitään epäpyhää eikä ketään kauhistusten tekijää eikä valehtelijaa" (Ilm. 21: 27). Tällaisessa kadotetussa tilassa me saamme rukoilla Jumalalta vapautusta Jeesuksen nimessä. Vain Jeesus voi vapauttaa meidät, sillä vain hän voi murtaa synnin kahleet. Mutta taistelu alkaa juuri silloin, kun alamme etsiä vapautusta synninkahleista. Kun Pyhä Henki herättää omantuntomme, käsitämme yhä selvemmin synnin synnillisyyden, sen voiman ja pahuuden, sekä siitä johtuvan kärsimyksen ja alamme inhota syntiä. Ymmärrämme, että synti on erottanut meidät Jumalasta ja ottanut meidät orjikseen. Mitä enemmän yritämme itse vapautua synnistä, sitä paremmin tajuamme avuttomuutemme. Vaikuttimemme ovat epäpuhtaita, ja sydämemme on paha.
Kun näemme, miten itsekästä elämämme on ollut, kaipaamme vapautusta, puhdistusta ja suojaa kiusauksilta. Kyselemme: miten voisimme saada osaksemme Jumalan hyväksynnän?
Tarvitsemme rauhaa - Jumalan siunausta, rauhaa ja rakkautta. Rauhaa ei voi ostaa rahalla, eikä sitä voi lunastaa tiedolla tai viisaudella. Emme voi milloinkaan odottaa saavuttavamme sitä omin ponnistuksin. Mutta Jumala tarjoaa sitä lahjana „rahatta" ja „hinnatta" (1992: „ilmaiseksi" ja „maksutta", Jes. 55: 1). Lahja on sinun, jos vain ojennat kätesi tarttuaksesi siihen. „Niin tulkaa, käykäämme oikeutta keskenämme, sanoo Herra. Vaikka teidän syntinne ovat veriruskeat, tulevat ne lumivalkeiksi; vaikka ne ovat purppuranpunaiset, tulevat ne villanvalkoisiksi" (Jes. 1: 18). Jos vastaanotamme tämän kutsun, Jeesus sanoo: „minä annan teille uuden sydämen, ja uuden hengen minä annan teidän sisimpäänne. Minä poistan teidän ruumiistanne kivisydämen ja annan teille lihasydämen" (Hes. 36: 26).
Asian ydin on siinä, että synnistä täytyy päästä eroon. Meidän tulee sälyttää kaikki syntimme Jeesuksen kannettaviksi, niin että hän voi sovittaa syntimme ja tehdä pelastuksemme mahdolliseksi. Raamatussa valaistaan tätä asiaa seuraavasti: „Ja Joosua oli puettu saastaisiin vaatteisiin, ja hän seisoi enkelin edessä. Niin tämä lausui ja sanoi näin niille, jotka seisoivat hänen edessänsä: Riisukaa pois saastaiset vaatteet hänen yltänsä. Ja hän sanoi hänelle (Joosualle): Katso, minä olen ottanut sinulta pois pahat tekosi, ja minä puetan sinut juhlavaatteisiin" (Sak. 3: 3, 4).
Voimme ymmärtää, että niille, jotka kieltäytyvät tunnustamasta syyllisyyttään; jotka ovat liian ylpeitä nöyrtyäkseen Jumalan edessä, Jumala ei voi antaa anteeksi ja synti tuotta heille kuoleman (Room. 6: 23). Synnin täytyy tulla karkoitetuksi, ennen kuin Jumala julistaa meidät vanhurskaiksi.
Luukkaan evankeliumin 15. luvussa on kolme vertausta, joissa Jeesus kertoo,
miten hän etsii Isän kadonneita lapsia. Kolmannessa kertomuksessa kerrotaan pojasta,
joka pyysi isältään perintönsä ja saatuaan sen lähti kotoaan pois. Poika tuhlasi kaikki
rahansa maailmalla ja päätyi lopulta ruokailemaan sikojen kanssa, kun ei muuhun ruokaan
enää ollut varaa. Vertauksessa kerrotaan todellakin, että hän halusi täyttää vatsansa sian
ruualla. Jonkun ajan kuluttua poika meni itseensä ja ymmärsi, ettei hän voisi jatkaa
elämäänsä enää samalla tavalla. Silloin hän päätti palata isän luo ja myös
toimi päätöksensä mukaisesti. Luukas kirjoittaa, että" hän nousi ja meni isänsä
tykö." Ollessaan vielä paluumatkallaan pitkän matkan päässä kotoa, kotona odottava isä
näki hänet jo kaukaa. Isä huomasi kyllä, miten likainen ja rääsyinen hänen poikansa
oli. Mutta isä rakasti poikaansa; hän kiiruhti juoksujalkaa poikaansa
vastaan, sulki hänet syliinsä ja suuteli häntä hellästi. Häpeissään poika tunnusti isälleen: „Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi enkä enää ansaitse, että
minua sinun pojaksesi kutsutaan." Silloin isä sanoi palvelijoilleen: "Tuokaa pian
parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, ja pankaa sormus hänen sormeensa ja
kengät hänen jalkaansa; ja noutakaa syötetty vasikka ja teurastakaa. Ja syökäämme
ja pitäkäämme iloa, sillä tämä minun poikani oli kuollut ja virkosi eloon, hän oli
kadonnut ja on jälleen löytynyt. Ja he rupesivat iloa
pitämään" (Luuk. 15: 21- 24).
Parhaat vaatteet kuvaavat Kristuksen vanhurskautta. Ensin pojan oli kuitenkin uostuttava riisumaan omat likaiset rääsynsä pois; vasta sitten hän saattoi pukea ylleen isältään saamansa uudet ja puhtaat vaatteet. Juuri samalla tavalla syntinen ihminen saa vastaanottaa Jumalan armosta ja uskon kautta Kristuksen vanhurskauden viitan, kun hän katuu syntejään ja hyväksyy Jeesuksen tarjoaman pelastuksen.
Kysymys kuuluu nyt: Haluammeko me luopua syntirääsyistämme ja pukeutua uusiin vanhurskauden vaatteisiin ja jäädä pysyvästi iloa pitämään Isän kanssa, joka kaipaa jokaista tuhlaajalastaan kotiin, vai pidämmekö sikojen palkohedelmiä ja sikojen seuraa aina välillä sopivana vaihteluna itsellemme syntielämän, moraalittomuuden ja ala-arvoisten tekojen viehättäessä meitä? Sinun tulee tehdä oma valintasi! Minun tulee ratkaista oma kantani! Pyhät toiveet ja kauniit unelmat eivät riitä, vaan meidän on tehtävä valintamme! Meidän on toimittava! Parasta on tehdä niin kuin kertomuksen tuhlaajapoikakin teki - meidän on noustava ja mentävä synteinemme Jeesuksen luo saadaksemme häneltä lahjaksi pelastuksen ja ikuisen elämän.
Ollessamme vielä keskellä taistelun tuoksinaa, palauttakaamme mieliimme muutamia Jumalan lupauksia: „Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä" (1. Joh. 1: 9). „Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon" (Sanal. 28: 13). Pelastuksella on ehdot. Vaikka Jeesus on tehnyt kaiken hyväksemme, pelastuksemme riippuu kuitenkin omasta valinnastamme; hyväksymmekö vai torjummeko me Jumalan valmistaman pelastuksen. Kun Daavid huomasi tehneensä syntiä, hän sanoi: „Minä olen tehnyt syntiä Herraa vastaan" (2. Sam. 12: 13). Myöhemmin hän kuvaili tuota aikaa sanoen: „Minä tunnustin sinulle syntini enkä peittänyt pahoja tekojani; minä sanoin: Minä tunnustan Herralle rikokseni, ja sinä annoit anteeksi minun syntivelkani. Sela" (Ps. 32: 5).
Tällainen on Jeesus; hän antaa aina anteeksi jokaiselle, joka katuu, tunnustaa ja kääntyy pois synnistä. Katumuksen ja synnintunnustuksen jälkeen tapahtuu jotakin ihmisen sisimmässä. Paavali kuvailee tätä kokemusta seuraavasti: „Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut" (2. Kor. 5: 17). Ihmisen mieli muuttuu, koska Pyhä Henki on vallannut sen. Tällaista Pyhän Hengen voiman lähdettä ja hänen aikaansaamaa muodonmuutosta me jokainen tarvitsemme. Ottakaamme iloiten vastaan Jumalan valmistama pelastus! Asialla on todella kiire, sillä maailma muuttuu nopeasti yhä pahemmaksi, ja se muuttaa myös meitä, ellemme nyt heti tartu Jumalan käteen ja lähde kulkemaan hänen kanssaan.
Jeesus sanoo Isä meidän -rukouksessa: „anna meille meidän velkamme anteeksi, niinkuin mekin annamme anteeksi meidän velallisillemme" (Matt. 6:12). Jaakob sanoo kirjeessään: „Tunnustakaa siis toisillenne syntinne ja rukoilkaa toistenne puolesta, että te parantuisitte" (Jaak. 5:16). Jos joku rikkoo ystäväänsä tai naapuriaan vastaan, hänen tulee tunnustaa rikkomuksensa tälle, ja tämän tulisi olla halukas antamaan rikkojalle anteeksi. Jos joku on tehnyt syntiä julkisesti, hänen tulee tehdä myös julkinen synnintunnustus. Henkilökohtaisessa rikkomuksessa riittää henkilökohtainen tunnustus loukatulle henkilölle. Lopullinen anteeksianto tulee aina Jumalalta Jeesuksen Kristuksen kautta. Luovuttakaamme kaikki syntimme Jeesukselle, jotta hän voi sovittaa meidät! Sydämen puhdistaminen on äärimmäisen tärkeää, sillä Jeesus sanoo: „Autuaita ovat puhdassydämiset, sillä he saavat nähdä Jumalan" (Matt. 5: 8), ja Johannes kirjoittaa: „Eikä sinne ole pääsevä mitään epäpyhää eikä kauhistusten tekijää, eikä valhettelijaa, vaan ainoastaan ne, jotka ovat kirjoitetut Karitsan elämänkirjaan" (Ilm. 21: 27).
Miten pääsemme siihen mielentilaan, että haluamme tunnustaa syntimme? Pyhä Henki kutsuu meitä jatkuvasti nöyrtymään Jumalan edessä (Fil. 2: 13). Hän tekee synnintunnustuksesta pakottavan tarpeen, jota emme voi vastustaa. Meille on hyväksi nöyrtyä, luopua omasta tahdostamme ja tunnustaa syntimme. Silloin Jeesus ottaa vastuulleen meidän syyllisyytemme. Silloin meidät vanhurskautetaan armosta; ansiotta, uskon kautta. Isä pitää meitä vanhurskaina, koska Jeesuksen vanhurskaus on lisätty tilillemme/luettu meidän hyväksemme. Profeetta Jesaja kuvaa tätä anteeksiantoa seuraavasti: „Minä iloitsen suuresti Herrassa, minun sieluni riemuitsee minun Jumalassani, sillä hän pukee minun ylleni autuuden vaatteet ja verhoaa minut vanhurskauden viittaan" (Jes. 61: 10). Paavali kirjoittaa samasta kokemuksesta näin: „Koska me olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta" (Room. 5: 1). Jos haluamme olla pelastettuja, tällainen päätös ja uskonkokemus ei voi puuttua meiltä, sillä „kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä" (Joh. 1: 12).
Rakas ystäväni, älä anna ylpeyden estää itseäsi paljastamasta syntejäsi Jeesukselle. Avaudu hänelle täydellisesti, äläkä kätke häneltä mitään! On parempi tunnustaa synnit nyt heti, kuin jättää ne pelastettujen tutkittavaksi ja joutua osalliseksi jumalattomia kohtaavaan tuomioon. Nimittäin pelastetut saavat tuomiovallan Jeesuksen takaisintullessa, jolloin he näkevät kadotetuista tehdyt taivaalliset merkinnät ja he saavat selville kadotettujen tuomion syyn (Ilm. 20: 4). Haluaisitko sinä olla yksi kadotetuista? Ymmärräthän, ettet voi mitenkään joutua kadotukseen, kun vain luovutat kaikki syntisi Jeesukselle! Jeesus sanoo: „sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos" (Joh. 6: 37). Kun kadut syntejäsi koko sydämestäsi, mikään synti ei ole Jeesukselle liian suuri anteeksiannettavaksi. Hän on aina halukas antamaan anteeksi. Kun siis Jumala velvoittaa sinut nöyrtymään ja tunnustamaan syntisi, älä emmi vaan tee se nyt heti! Älä siirrä sitä yhtään tuonnemmaksi. Voit varata aikaa tehdäksesi inventaarion elämästäsi. Risti kätesi ja vuodata kaikki sisinpäsi salatutkin asiat Jeesuksen eteen. Tee tämä uskossa, yhtään epäröimättä. Saat kokea vapautuksen ja tunnet olevasi vapaa _ vapaa kaikista synnin kahleista, sillä „Jos ... Poika tekee teidät vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi" (Joh. 8: 36). Näin helppoa se on. Tee se nyt! Kun se on tehty, Jeesus sanoo sinulle: „Rauhan minä jätän teille: minun rauhani _ sen minä annan teille. En minä anna teille, niin kuin maailma antaa" (Joh. 14: 27). Juuri tuota rauhaa me kaikki tarvitsemme! Maailma ei voi antaa rauhaa, ainoastaan Jeesus on kykenevä antamaan todellisen rauhan.
Markus kirjoittaa: „Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu" (Mark. 16: 16), ja Paavali puolestaan: „Usko tulee ... kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta" (Room. 10:17). Emme voi nähdä Jeesusta, mutta voimme uskoa häneen, josta ajanlaskummekin alkaa (eKr.-jKr.). Jeesus Kristus on koko Raamatun ydin ja keskus. Me pelastumme vain ja ainoastaan hänen kauttaan. Emme näe Jeesusta vielä tänään, mutta hän on ilmoittanut itsensä meille Jumalan sanassa. Heprealaliskirjeessä sanotaan: „usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy" (Hepr. 11: 1). Pelastuaksemme meidän on uskottava ainoaan todelliseen Pelastajaan, Jeesukseen Kristukseen. Jeesus itse vakuuttaa: „Minä olen tie ja totuus ja elämä, ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani" (Joh. 14: 6). Luukas vakuuttaa: „ei.. ole pelastusta yhdessäkään toisessa, sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman" (Ap.t. 4: 12). Ei Buddha, ei Muhammed eikä paavi voi pelastaa meitä, sillä kaikki he ovat erehtyviä ihmisiä. Ainoastaan Luoja, Jeesus Kristus, voi pelastaa jokaisen hänen nimeensä uskovan ihmisen, sillä hän on elänyt ihmisenä synnittömän elämän. Uskotko tämän? Haluatko päättää uskoa Jeesukseen Kristukseen ja seurata häntä, totella häntä ja noudattaa kymmenen käskyn antamia ohjeita? Jos vastauksesi on myönteinen, seuraavan askeleesi tulee olla kasteelle valmistautuminen.
Jaakob kirjoittaa: „Joku ehkä sanoo: Sinulla on usko, ja minulla on teot; näytä sinä minulle uskosi ilman tekoja, niin minä teoistani näytän sinulle uskon... niinkuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin myös usko ilman tekoja on kuollut" (Jaak. 2: 18-26).
Paavali puolestaan kirjoittaa: „Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta _ se on Jumalan lahja _ ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi. Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme" (Ef. 2: 8-10). Sille, joka on vastaanottanut Jeesuksen henkilökohtaisena Vapahtajana, on luonnollista osoittaa uskonsa teoissa. Kaste on uskon teko.
Sana „kaste","kastaa" tulee kreikankielen sanasta „baptismo". Se kuuluu sepän ammattisanastoon ja merkitsee „kokonaan upottamista veden alle". Kun seppä takoo raudasta esineitä haluamaansa muotoon, hän upottaa ne välillä kokonaan veden alle. Samalla tavalla kasteveden tulee kokonaan peittää/haudata kastettava. Kaste kuvaa symbolisesti Jeesuksen kuolemaa, hautaamista ja ylösnousemusta meidän puolestamme. Se kuvaa myös kastettavan syntitaakan hautaamista ja hänen syntymistään uudeksi Kristuksessa. Seuraavissa Raamatun jakeissa annetaan tästä vakuutus:"Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut? Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman" (Room. 6: 3, 4). „Tämän vertauskuvan mukaan vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena _ joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta _ Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta" (1. Piet. 3: 21).
Kun teet sopimuksen jonkun kanssa, haluat varmaan tietää sopimusehdot ennen sopimuksen allekirjoittamista. Sama koskee myös kastetta. Ennen kastetta tarvitset runsaasti aikaa Jumalan sanan tutkimiseen ja rukoukseen päästäksesi selville kasteen sopimusehdoista. Puhummekin „uskovien kasteesta" tai „aikuiskasteesta". Ennen kastetta sinun tulee tehdä harkittu päätös ja valinta _ antaa Jumalan muuttaa sinut _ ja rukoilla Jumalalta voimaa seurata Jeesusta joka hetki (1. Piet. 2: 21). Kaste on ulkonainen merkki siitä muutoksesta, joka sisinmässäsi tapahtuu.
Kuten jo aikaisemmin totesimme, kastetta ei pitäisi toimittaa kenellekään, joka ei usko. Lapsikaste ei ole raamatullinen, sillä lapsi ei vielä tiedä, mikä on pahaa ja mikä hyvää (Hepr. 5: 13, 14). Hän ei myöskään vielä ymmärrä sanomaa Jeesuksesta, joka pelastaa ihmisen synnistä, eikä hänellä voi vielä olla henkilökohtaista uskoa. Koska Jumalan sanassa opetetaan, että „se pelastuu", „joka uskoo ja kastetaan" (Mark. 16: 16) ja että „usko tulee... kuulemisesta" ja „kuuleminen Kristuksen sanan kautta" (Room. 10: 17), kasteen tulee tapahtua vasta sen jälkeen, kun kastettava on löytänyt henkilökohtaisen uskon Jeesukseen Kristukseen. Sen tähden valelukaste ei ole raamatullinen kaste, vaan ainoastaan kaunis traditio/perinnäistapa. Jeesukseen uskovan henkilön valinta on raamatullinen kaste.
Katolinen kirkko aloitti konfirmaatiokäytännön 13. vuosisadalla. Valitettavasti vain hyvin harvat konfirmoiduista nuorista uskovat Jeesukseen henkilökohtaisena Vapahtajanaan. Tämä seikka todistaa kyseisen käytännön epäonnistumisesta. Jäähyväispuheessaan opetuslapsilleen Jeesus sanoi kasteesta ja opettamisesta: „opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää" (Matt. 28: 18, 19). Lapsikaste ja konfirmaatio eivät sisälly Jeesuksen opettamiin asioihin. Ne ovat epäraamatullisia perinnäistapoja.
Raamatussa on monia esimerkkejä kasteesta. Luukas kertoo, mitä tapahtui kun Filippus opetti evankeliumia etiopialaiselle hoviherralle: „Ja kulkiessaan tietä he tulivat veden ääreen; ja hoviherra sanoi: Katso, tässä on vettä. Mikä estää kastamasta minua? Niin Filippus sanoi hänelle: Jos uskot koko sydämestäsi, niin se tapahtukoon. Hän vastasi ja sanoi: Minä uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika. Ja hän käski pysäyttää vaunut, ja he astuivat kumpikin veteen, sekä Filippus että hoviherra, ja Filippus kastoi hänet" (Ap.t. 8: 36, 37, 38).
Kun Filippus saarnasi evankeliumia Samariassa, monet vastaanottivat sanoman. Tästä Luukas kertoo seuraavasti: „Mutta kun he nyt uskoivat Filippusta, joka julisti evankeliumia Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen Kristuksen nimestä, niin he ottivat kasteen, sekä miehet että naiset" (Ap.t. 8: 12).
Pietarin toiminnasta välittömästi helluntain jälkeen Luukas on kirjoittanut: „Varmasti tietäköön siis koko Israelin huone, että Jumala on hänet Herraksi ja Kristukseksi tehnyt, tämän Jeesuksen, jonka te ristiinnaulitsitte. Kun he tämän kuulivat, saivat he piston sydämeensä ja sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: Miehet, veljet, mitä meidän pitää tekemän? Niin Pietari sanoi heille: Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan" (Ap.t. 2: 36- 38).
Matteus kirjoittaa Johannes Kastajasta, joka ilmestyi erämaasta Jordanille saarnaamaan: „Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle... ja hän kastoi heidät Jordanin virrassa, kun he tunnustivat syntinsä" (Matt. 3: 1- 6). Huomaamme, että kastetta edeltää syntien tiedostaminen ja tunnustaminen sekä Jeesuksen hyväksyminen ja vastaanottaminen uskon kautta omaksi Vapahtajaksi.
Paavali todistaa, että on vain „yksi Herra, yksi usko ja yksi kaste" (Ef. 4: 5). Raamatullinen kaste on uskon kaste, jossa uskova haudataan veteen ja josta hän nousee uudestisyntyneenä Jeesuksen kanssa. Ellet ole vielä kokenut tällaista kastetta, sinun tulee seurata Jeesusta hänen jalanjäljissään. Kun Jeesus otti kasteen Johannekselta Jordanilla, hän ei tehnyt sitä syntiensä vuoksi, vaan antaakseen esimerkin meille jokaiselle (Matt. 3: 1-17; 1. Piet. 2: 21).
Rakas ystäväni, Raamatussa tehdään täysin selväksi, että Jeesuksen kaste/ raamatullinen kaste / uskovien kaste on mitä välttämättömin asia. Kerratkaamme vielä: „Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu" (Mark. 16: 16). Kun olemme vastaanottaneet Jeesuksen uskon - uskon, jollainen itse Jeesuksella oli - olemme valmiit kasteelle. Jaakob kirjoittaa: „Joka siis ymmärtää tehdä sitä, mikä hyvää on, eikä tee, hänelle se on synniksi" (Jaak. 4: 17). Tämä sana koskee myös kastetta. Jos ymmärrät Jumalan sanasta, että uskovien kaste on oikea kaste, etkä kuitenkaan mene kasteelle, voit kohdata jonkun, joka tuhoaa heräävän uskosi.
Jeesus puhui Nikodeemukselle: „Totisesti,totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa" (Joh. 3: 3). Kertomus Nikodeemuksesta osoitaa myös sen, että Pyhä Henki vetoaa meihin toistuvasti, että myöntyisimme Jeesuksen kutsuun ja seuraisimme häntä. Tätä Jeesus tarkoittaa sanoessaan:"Tuuli puhaltaa, missä tahtoo, ja sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee; niin on jokaisen, joka on Hengestä syntynyt" (Joh. 3: 8). Pyhän Hengen toiminta on verrattavissa tuuleen; sekin on näkymätön, mutta sen vaikutus ihmisessä on näkyvä ja tuntuva. Uudistava voima synnyttää uuden elämän ihmisen sisimmässä; se luo uuden ihmisen Jumalan kuvan mukaan. Avautukaamme Jumalan muuttavalle voimalle. Vain siten elämämme voi kokonaan muuttua. Käskijöistä tulee palvelijoita, epäsympaattinen ihminen muuttuu armolliseksi, vihamme muuttuu rakkaudeksi ja vihamielisyytemme ystävällisyydeksi jne. Näin toimii Pyhä Henki; hän vaikuttaa meissä tahtomisen ja tekemisen Jumalan tahdon mukaan (Fil. 2: 13).
Rakas ystäväni, älä vastusta Pyhää Henkeä, vaan kutsu hänet elämääsi. Silloin sinulle tapahtuu jotakin perusteellista ja suurenmoista. Sinusta voi tulla uskollinen ja rohkea Jeesuksen todistaja.
Päätettyämme seurata Kristusta ja saatuamme raamatullisen kasteen, tehtävämme on jatkaa matkaamme Kristuksessa ja hänen kanssaan. Silloin ei merkitse mitään se, että saatana on vihollinen, joka yrittää taivutella meitä pahaan. Ilman lujaa yhteyttä Kristukseen lankeamme kiusaukseen. Jaakob kirjoittaa: „Autuas se mies, joka kiusauksen kestää, sillä kun hänet on koeteltu, on hän saava elämän kruunun, jonka Herra on luvannut niille, jotka häntä rakastavat. Älköön kukaan, kiusauksessa ollessaan, sanoko: Jumala minua kiusaa, sillä Jumala ei ole pahan kiusattavissa, eikä hän ketään kiusaa. Vaan jokaista kiusaa hänen oma himonsa, joka häntä vetää ja houkuttelee; kun sitten himo on tullut raskaaksi, synnyttää se synnin, mutta kun synti on täytetty, synnyttää se kuoleman" (Jaak.1: 12-15).
Edellä puhuimme taistelusta lihan ja Hengen välillä. Liha on osa meitä. Saatana kiusaa ja houkuttelee meitä aistiemme kautta, mutta meidän ei yksinkertaisesti tule antaa lihan hallita itseämme. Meidän on kuunneltava Jumalan ääntä, hänen neuvojaan ja opetustaan. Luoja tietää kyllä, mikä on parasta meille, ja hänen lakinsa (10 käskyä) on suunniteltu meidän parastamme ajatellen sekä suhteessamme Jumalaan että suhteessamme toisiin ihmisiin. Nämä 2. Mooseksenkirjan 20. luvun jakeista (3-17) löytyvät kymmenen käskyä meidän tulisi painaa sydämiimme. Ollessamme sopusoinnussa Jumalan käskyjen kanssa olemme sopusoinnussa Jumalan kanssa,
Taistelu omaa itseämme vastaan on kaikkein suurin sota. Itsemme luovuttaminen Jumalalle, päätös Jumalan täydellisestä seuraamisesta, sydämen täyttäminen aidolla rakkaudella ja sen osoittaminen käytännössä, ystävällisyys ja kaikki muut Hengen hedelmät (Gal. 5: 22) ovat mahdottomia asioita toteuttaa omassa voimassamme. Mutta Jumalan voiman vaikuttaessa elämässämme voimme saavuttaa voiton myös näissä asioissa. Kristuksen pyhä elämä ja luonne ovat pettämätön esimerkki siitä, miten mekin voimme voittaa. Hänen luottamuksensa taivaalliseen Isäänsä ei tuntenut minkäänlaisia rajoja. Hänen kuuliaisuutensa ja antaumuksensa oli ehdotonta ja kokonaisvaltaista. Hän ei tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan toisia. Hän ei tullut määräilemään muita oman tahtonsa mukaan, vaan tekemään lähettäjänsä tahdon. Hän luovutti kaikki asiansa hänelle, joka on oikeudenmukainen ja vanhurskas tuomari. Jeesus sanoi: „En minä itsestäni voi mitään tehdä" (Joh. 5: 30). Jumala voi ja haluaa antaa palvelijoilleen joka tilanteessa kaiken sen voiman ja viisauden, mitä he tarvitsevat. Hän täyttää häneen uskovien ja luottavien ihmisten suurimmatkin odotukset.
Luonnosta otettu esimerkki kuvaa kristityn kasvua. Kun siemen kylvetään multaan, alkaa jatkuva kasvu edellyttäen, että siemen saa riittävästi vettä, lämpöä ja valoa. Siemenen itäminen kuvaa hengellisen elämän alkua ja taimen kasvaminen on kaunis kuva ihmisen kasvamisesta Kristuksessa. Kristillisellä kasvulla on vastineensa luonnossa: ilman kasvua ei ole elämää - kasvin on kasvettava, tai se kuolee. Niin kuin taimen kasvu edistyy hiljaa ja äänettömästi, samoin edistyy Jumalan lapsen hengellinen elämä. Kristityn elämä voi olla täydellistä sen jokaisessa kehitysvaiheessa, mutta Jumalan suunnitelma on, että hänen lastensa tulee edistyä jatkuvasti. Pyhitys on elämänmittainen prosessi. Joka tilanteessa voimme saada uutta kokemusta ja voimme jatkuvasti kasvaa tiedoissamme. Voimme vahvistua kantamaan vastuuta ja voimme kypsyä asteittain tehtäviin, joita eteemme tulee. Kristillinen kasvu ja kehitys tapahtuu asteittain, samoin kuin kasvillakin; kasvi kasvaa imemällä itseensä Luojan sille varaamia ravintoaineita, se työntää juurensa syvälle maahan, aurinko antaa sille lämpöä ja valoa, ja sen kastelusta huolehtivat aamukaste ja sade. Kasvi saa elämää antavia aineita ilmasta. Näin tulee kristitynkin kasvaa yhteistyössä Jumalan kanssa. Huomatessamme oman avuttomuutemme meidän tulee käyttää hyväksemme jokainen Jumalan meille tarjoama mahdollisuus, saadaksemme syvemmän kokemusken hänestä. Niin kuin kasvi vahvistaa juuriaan maaperässä, meidän tulee juurtua Kristukseen. Niin kuin kasvi vastaanottaa valoa ja vettä, meidän tulee päästää Pyhä Henki valaisemaan sydämemme.
Raamatussa kuvataan Jeesuksen lapsuutta ja nuoruutta vain muutamalla sanalla: „Ja lapsi kasvoi ja vahvistui ja täyttyi viisaudella, ja Jumalan armo oli hänen päällänsä" (Luuk. 2: 40), „Ja Jeesus varttui viisaudessa ja iässä ja armossa Jumalan ja ihmisten edessä" (Luuk. 2: 52). Viisas kunigas, Salomo, antaa selityksen siitä, mitä viisaus on: „Poikani, jos sinä otat minun sanastani varteen ja kätket mieleesi minun käskyni, niin että herkistät korvasi viisaudelle ja taivutat sydämesi taitoon - niin jos kutsut ymmärrystä ja ääneesi huudat taitoa, jos haet sitä kuin hopeata ja etsit sitä kuin aarretta, silloin pääset ymmärtämään Herran pelon ja löydät Jumalan tuntemisen. Sillä Herra antaa viisautta, hänen suustansa lähtee tieto ja taito" (Sanal. 2: 1-6). Jeesus ammensi viisautensa Jumalan sanasta. Myös me teemme hyvin, jos varaamme päivittäin aikaa rukoukseen ja Jumalan sanan tutkimiseen, sillä se lisää tietoamme Jumalasta ja auttaa meitä suuresti päivittäisessä kristillisessä elämässämme.
Raamatusta löytyy myös Jeesuksen loistava kuvaus siitä, miten me voimme pysyä hänessä: „Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Niinkuin oksa ei voi kantaa hedelmää itsestään, ellei se pysy viinipuussa, niin ette tekään, ellette pysy minussa. Minä olen viinipuu, ja te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä" (Joh. 15: 4, 5).
Aivan niin kuin oksakaan ei voi kasvaa ja kantaa hedelmää, jos se on irti rungosta, emme mekään voi elää pyhää elämää ilman Kristusta. Tiedämme, mikä on leikatun oksan kohtalo - kuolema. Sama tapahtuu meillekin hengellisesti, ellei meillä ole jatkuvaa yhteyttä Kristukseen. Menetämme sen voiman, jota tarvitsemme kiusausten voittamiseen, sekä armossa ja pyhyydessä kasvamiseen. Sen sijaan, jos pysymme Kristuksessa, me kukoistamme ja olemme onnellisia. Jos imemme ravintomme hänestä, emme lakastu emmekä ole hedelmättömiä, vaan olemme kuin vesilähteen partaalle istutettu puu. Monet kyllä hyväksyvät ensin pelastuksen Jeesuksessa Kristuksessa ja yrittävät sitten elää vanhurskaasti omassa voimassaan. Kuitenkin kaikki sellaiset yritykset ovat tuhoontuomittuja. Luimme juuri äsken Jeesuksen omat sanat: „ilman minua te ette voi mitään tehdä." Kasvamisemme armossa, onnemme ja ne hyvät teot, joita meiltä odotetaan, kaikki riippuu suhteestamme Kristukseen. Olemalla yhteydessä häneen päivittäin, hetkittäin, minuuteittain, sekunneittain - mukautumalla häneen - voimme kasvaa armossa. Hänen tulee saada olla kanssamme aina - joka hetki, eikä ainoastaan aamurukouksen aikana. Siten voimme kasvaa kuin maahan kylvetty jyvä, kypsyen lopulta valmiiksi viljaksi, joka korjataan talteen Jeesuksen tullessa takaisin (Ilm. 14: 13-15; 1. Tess. 4: 15-17). Saatat kysyä:"Miten voin jatkuvasti pysyä Kristuksessa?" Samalla tavalla kuin vastaanotit hänet. Paavali kirjoittaa: „Niinkuin te siis olette omaksenne ottaneet Kristuksen Jeesuksen, Herran, niin vaeltakaa hänessä" (Kol. 2: 6), „minun vanhurskaani on elävä uskosta" (Hepr. 10: 38). Antauduit Jumalalle ollaksesi yksin hänen, palvellaksesi ja totellaksesi yksin häntä ja hyväksyit hänet Vapahtajaksesi. Ollessasi kykenemätön sovittamaan syntejäsi, muuttamaan sydäntäsi tai ajattelutapaasi, Jeesus teki sen puolestasi, ja sinä vastaanotit kaiken uskossa. Uskon kautta sinusta tuli Kristuksen omaisuutta. Samalla tavoin sinun tulee kasvaa häneen uskon kautta. Vastavuoroisesti vastaanottamalla ja antamalla kasvat häneen. Kasvat Kristukseen antamalla hänelle kaikkesi; sydämesi, tahtosi, palveluksesi, luovuttamalla itsesi tottelemaan kaikkia hänen käskyjään ja vastaanottamalla kaikki Kristukselta; kaikki hänen lahjoittamansa siunaukset. Salli hänen elää sydämessäsi, salli hänen hallita ajatuksiasi ja olla voimasi, vanhurskautesi, ikuinen auttajasi, niin saat voimaa elää kuuliaista elämää.
Jeesus sanoo: „Jos te minua rakastatte, niin te pidätte minun käskyni" (Joh. 14: 15). Johannes, rakastettu opetuslapsi kirjoittaa: "Siitä me tiedämme, että rakastamme Jumalan lapsia, kun rakastamme Jumalaa ja noudatamme hänen käskyjänsä. Sillä rakkaus Jumalaan on se, että pidämme hänen käskynsä. Ja hänen käskynsä eivät ole raskaat" (1. Joh. 5: 2, 3). Monen mielestä tämä on „lain orjuutta", legalismia. Mutta se on Raamatun sanaa! Jos yritämme omassa voimassamme - epätoivoisesti - pitää Jumalan käskyt, se todellakin on lakiorjuutta. Mutta kun ymmärrämme, mitä Jeesus on tehnyt pelatukseksemme, haluamme riippua kiinni hänessä ja hänen opetuksessaan, johon sisältyvät myös 10 käskyä, jotka Jumala on säätänyt varmistaakseen täydelliset suhteet sekä meidän ja lähimmäistemme välillä että meidän ja itsensä välillä. Mehän emme yksinkertaisesti pysty omassa voimassamme pitämään Jumalan käskyjä, mutta kun Jumalan Henki valtaa meidät, saamme kaiken tarvittavan voiman pitääksemme ne, niin kuin ne on meille pidettäväksi annettu (2. Moos. 20: 3-17). Uskotko tämän?
Uskotko, että Jeesus on voimakkaampi kuin saatana? Uskotko, että siitä vallasta, josta Jeesus puhuu Matteuksen evankeliumissa (28:18 „Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä"), hän haluaa antaa osan meillekin? Juuri ennen taivaaseenastumistaan Jeesus sanoi opetuslapsilleen: „... kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka" (Ap.t. 1: 8). Paavali kirjoittaa: „Teitä ei ole kohdannut muu kuin inhimillinen kiusaus; ja Jumala on uskollinen, hän ei salli teitä kiusattavan yli voimienne, vaan salliessaan kiusauksen hän valmistaa myös pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää" (1. Kor. 10: 13). Luukas on tallentanut Pietarin ja muiden opetuslasten todistuksen:"Ja me olemme kaiken tämän todistajat, niin myös Pyhä Henki, jonka Jumala on antanut niille, jotka häntä tottelevat" (Ap.t. 5: 32). Jeesus sanoi vuorisaarnassaan:"Ei jokainen, joka sanoo minulle: Herra, Herra!, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon" (Matt. 7: 21). Heprealaiskirjeessä vakuutetaan:"ja kun (Poika) oli täydelliseksi tullut, tuli hän iankaikkisen autuuden aikaansaajaksi kaikille, jotka ovat hänelle kuuliaiset" (Hepr. 5: 9). Nämä tekstit todistavat, että Jumala on luvannut Pyhän Henkensä kaikille, jotka ovat hänelle kuuliaiset ja tekevät hänen tahtonsa. Jumala päättää siitä, kenelle hän Henkensä antaa! Kuvittele, millainen voima on tarjona niille, jotka haluavat olla yhteistyössä Jumalan kanssa.
Helluntaina opetuslapset kokivat erinomaisen voimakkaan Pyhän Hengen vuodatuksen. Sen voimasta he julistivat evankeliumia suurella voimalla, ja Jumalan valtakunnan työ eteni nopeasti. Myös lopunaikana Jumalan lapset tulevat osallistumaan voimakkaasta Hengen vuodatuksesta, „ehtoosateesta". Silloin kolmen enkelin sanoman julistus ja erityisesti kolmannen enkelin sanoman julistus (Ilm. 14: 9- 12) tulee vahvistetuksi kutsulla lähteä ulos Babylonista (Ilm. 18: 4). Juuri nyt meidän tulee valmistautua vastaanottamaan tuo luvattu Pyhän Hengen ehtoosade. Juuri nyt meidän on välttämätöntä nöyrtyä Jumalan edessä tunnustamaan syntimme, jättäytymään kokonaan Jeesukselle, jotta saisimme osallistua Jumalan viimeisestä erityissiunauksesta ja kykenisimme siten osallistumaan Jumalan valtakunnan työn päättämiseen. Ellemme valitse seurata Jeesusta ehdoitta ja koko sydämestämme, jäämme ilman Pyhän Hengen vuodatusta, kun muut ympärillämme osallistuvat siitä.
Aikaisemmin totesimme, että Jeesus on vanhurskas, ja että hänen vanhurskautensa luetaan kaikille niille, jotka ottavat hänet uskossa vastaan omaksi Vapahtajakseen. Tässä toteamme, että me voimme elää vanhurskaasti Pyhän Hengen voimassa. Lukekaamme vielä muutamia tekstejä koskien tätä asiaa. Paavali kirjoittaa: „...jokaisessa kansassa se, joka häntä pelkää ja tekee vanhurskauden, on hänelle otollinen" (Ap.t. 10: 35), „...eivät lain kuulijat ole vanhurskaita Jumalan edessä, vaan lain noudattajat vanhurskautetaan" (Room. 2: 13). Johannes kirjoittaa:"Jos tiedätte, että hän (Poika ja Isä) on vanhurskas, niin te ymmärrätte, että myös jokainen, joka vanhurskauden tekee, on hänestä syntynyt" (1. Joh. 2: 29), ja vähän myöhemmin:"Lapsukaiset, älköön kukaan saako teitä eksyttää. Se, joka vanhurskauden tekee, on vanhurskas, niinkuin hän on vanhurskas" (1. Joh. 3: 7), „Ei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä, sillä Jumalan siemen pysyy hänessä; eikä hän saata syntiä tehdä, sillä hän on Jumalasta syntynyt" (1. Joh. 3: 9). Jeesus sanoi Nikodeemukselle:"Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan" (Joh. 3: 5).
Pyhä Henki auttaa meitä elämään vanhurskaasti, eikä meille jää siinä mitään kerskailtavaa, sillä itseemme me emme voi luottaa. Tästä avusta kuuluu kaikki kunnia yksin Jumalalle!
Emme siis pääse Jumalan valtakuntaan vastaanottamatta lahjaksi annettua ja ansaitsematonta armoa, Jeesuksen vanhurskautta. Suostuessamme vastaanottamaan Jeesuksen vanhurskauden Pyhä Henki valtaa meidät ja hallitsee meitä ja auttaa meitä elämään vanhurskaasti. Pyhä Henki auttaa meitä pitämään Jumalan käskyt. Johannes kirjoittaa:"Autuaat ne, jotka pesevät vaatteensa, että heillä olisi valta syödä elämän puusta ja he pääsisivät porteista sisälle kaupunkiin" (Ilm. 22: 14).
Nämä Raamatun jakeet puhukoot puolestaan. Uskoamme verrataan tekoihimme, niin kuin Jaakob kirjoittaa:"Sillä niinkuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin myös usko ilman tekoja on kuollut" (Jaak. 2: 26). Johannes kirjoittaa Jeesuksen paluun edellä elävistä pelastetuista:"Nämä ovat ne, jotka siitä suuresta ahdistuksesta tulevat, ja he ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä" (Ilm. 7: 14), „Iloitkaamme ja riemuitkaamme ja antakaamme kunnia hänelle, sillä Karitsan häät ovat tulleet, ja hänen vaimonsa on itsensä valmistanut. Ja hänen annettiin pukeutua liinavaatteeseen, hohtavaan ja puhtaaseen; se liina on pyhien vanhurskautus" (Ilm. 22: 7, 8).
Kun Johannes saarnasi parannuksen kastetta, hän sanoi niille, jotka luulivat omistavansa Jumalan viisauden:"Tehkää ... parannuksen soveliaita hedelmiä" (Matt. 3: 8). Jeesus ei halua meidän olevan vain sanan kuulijoita vaan myös sen tekijöitä (Jaak. 1: 22). Kun Pyhä Henki hallitsee elämäämme, saamme voimaa ollaksemme rakastavia, ystävällisiä, kohteliaita, avuliaita, kiitollisia, armollisia jne. Hengen hedelmät tulevat esiin elämässämme ja Henki muovailee luonnettamme Jeesuksen luonteen mallin mukaan. Näin luonteemme alkaa muistuttaa enemmän ja enemmän hänen luonnettaan. Kuljemme Hengen opastuksella pyhyyden polkua ja seuraamme Jeesuksen meille antamaa esimerkkiä (1. Piet. 2: 21).
Välittömästi sen jälkeen, kun Israelin kansa oli saapunut luvattuun maahan, Kanaaniin, Joosua kehoitti kansaa:"Pyhittäytykää, sillä huomenna Herra on tekevä ihmeellisä tekoja teidän keskuudessanne" (Joos. 3: 5). Ajanmerkit osoittavat selvästi, että Jeesus Kristus, maailman Pelastaja, tulee pian takaisin. Olemme jo taivaallisen Kanaanin rajoilla, ja kiireellinen tehtävämme on niin ikään pyhittää itsemme, sillä tulemme kohtaamaan herrojen Herran ja kuninkaiden Kuninkaan. Me itse emme kykene itseämme pyhittämään, mutta jättäytymällä päivittäin Jumalalle ja antamalla Pyhän Hengen tehdä työtään meissä, meidän on mahdollista elää Jumalan tahdon mukaisesti ja tulla pyhitetyiksi Jumalalle. Jeesus sanoo yksinkertaisesti, että „puhdassydämiset... saavat nähdä Jumalan" (Matt. 5: 8). Pietari kirjoittaa: „Mutta hänen lupauksensa mukaan me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus asuu. Sentähden, rakkaani, pyrkikää tätä odottaessanne siihen, että teidät havaittaisiin tahrattomiksi ja nuhteettomiksi, rauhassa, hänen edessänsä"(1. Piet. 3: 13, 14).
Jeesuksen paluuseen saakka meidän on jatkettava taistelua. Olemme sodassa, olemme taistelijoita hengellisessä sodassa. On kysymyksessä sota lihan ja Hengen välillä, saatanan ja Jumalan välillä. Henkinen ja hengellinen sotatila on silminnähtävää. Raamatussa kuvaillaan näiden voimien kohtaamista seuraavasti:
1. „Vaikka me vaellammekin lihassa, emme kuitenkaan lihan mukaan sodi; sillä meidän sota-aseemme eivät ole lihalliset, vaan ne ovat voimalliset Jumalan edessä hajottamaan maahan linnoituksia. Me hajotamme maahan järjen päätelmät ja jokaisen varustuksen, joka nostetaan Jumalan tuntemista vastaan, ja vangitsemme jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle" (2. Kor. 10: 3-5).
2. „Pukekaa yllenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne kestää perkeleen kavalat juonet. Sillä meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa. Sentähden ottakaa päällenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne pahana päivänä tehdä vastarintaa ja kaikki suoritettuanne pysyä pystyssä. Seisokaa siis kupeet totuuteen vyötettyinä, ja olkoon pukunanne vanhurskauden haarniska, ja kenkinä jaloissanne alttius rauhan evankeliumille. Kaikessa ottakaa uskon kilpi, jolla voitte sammuttaa kaikki pahan palavat nuolet, ja ottakaa vastaan pelastuksen kypäri ja Hengen miekka, joka on Jumalan sana. Ja tehkää tämä kaikella rukouksella ja anomisella, rukoillen joka aika Hengessä ja sitä varten valvoen kaikessa kestäväisyydessä ja anomisessa kaikkien pyhien puolesta" (Ef. 6: 11-18).
3. „Ja lohikäärme vihastui vaimoon ja lähti käymään sotaa muita hänen jälkeläisiänsä vastaan, jotka pitävät Jumalan käskyt ja joilla on Jeesuksen todistus" (Ilm. 12: 17). „Vaimo" on symbolinen kuva Jumalan kansasta/ Jumalan seurakunnasta/ Jeesuksen seuraajista (vrt. 2. Kor. 11: 2).
4. Jumalan seuraajien luonnetta lopunaikana leimaa kärsivällisyys, vaikka heitä - niin kuin kaikkia muitakin - yritetään painostaa hyväksymään pedon merkki. „Tässä on pyhien kärsivällisyys, niiden, jotka pitävät Jumalan käskyt ja Jeesuksen uskon" (Ilm. 14: 12).
5. Raamatun viimeisen kirjan kirjoittaja, Johannes, näki näyssä voittajien joukon, joka koostui juuri ennen Jeesuksen paluuta eläneistä ihmisistä. Heidät oli koottu Jumalan valtakuntaan. He olivat taistelleet ja saavuttaneet voiton pedosta, pedon kuvasta, pedon merkistä ja pedon luvusta. Johannes kirjoittaa: „Ja minä näin ikäänkuin lasisen meren, tulella sekoitetun, ja niiden, jotka olivat saaneet voiton pedosta ja sen kuvasta ja sen nimen luvusta, seisovan lasisella merellä, ja heillä oli Jumalan kanteleet" (Ilm. 15: 2).
6. Tuota voittajajoukkoa Johannes kuvailee näin: „Ja minä näin, ja katso, Karitsa seisoi Siionin vuorella, ja hänen kanssaan sata neljäkymmentä neljä tuhatta, joiden otsaan oli kirjoitettu hänen nimensä ja hänen isänsä nimi. Ja minä kuulin äänen taivaasta ikäänkuin paljojen vetten pauhinan ja ikäänkuin suuren ukkosenjylinän, ja ääni, jonka minä kuulin, oli ikäänkuin kanteleensoittajain, kun he kanteleitaan soittavat. Ja he veisasivat uutta virttä valtaistuimen edessä ja neljän olennon ja vanhinten edessä; eikä kukaan voinut oppia sitä virttä, paitsi ne sata neljäkymmentä neljä tuhatta, jotka ovat ostetut maasta. Nämä ovat ne, jotka eivät ole saastuttaneet itseään naisten kanssa; sillä he ovat niinkuin neitsyet. Nämä ovat ne, jotka seuraavat Karitsaa, mihin ikinä hän menee. Nämä ovat ostetut ihmisistä esikoisiksi Jumalalle ja Karitsalle, eikä heidän suussaan ole valhetta havaittu; he ovat tahrattomat" (Ilm. 14: 1-5).
Raamatussa paljastetaan, että Jumalan kansasta pelastuu vain jäännös (Jes. 10: 20-22; Miika 2: 12; Ilm. 12: 17; Room. 9: 27; 11: 5). Johannes kutsuu jäännöstä niiksi,"jotka pitävät Jumalan käskyt ja Jeesuksen uskon" (Ilm. 14: 12). Niinpä ydinkysymys kuuluu: Pidänkö minä Jumalan käskyt ja Jeesuksen uskon - Jumalan armon ja voiman avulla? Pelastus on henkilökohtainen asia. Me pelastumme tai hukumme yksilöinä emme yhteisöinä tai seurakuntina. Ellet ole vielä antanut itseäsi kokonaan Jeesukselle, Jeesuksen kutsuvat ja vetoavat sanat kuuluvat sinulle:"Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani. Joka voittaa, sen minä annan istua kanssani valtaistuimellani, niinkuin minäkin olen voittanut ja istunut Isäni kanssa hänen valtaistuimellensa" (Ilm. 3: 20, 21). Jeesus on voittanut. Myös me voimme olla voittajia hyväksymällä omaksemme sen pelastuksen, jonka hän on valmistanut meille. Päätä hyväksyä tämä tarjous nyt heti! Tänään on armon päivä, tänään on pelastuksen päivä! Emme tiedä, mitä meille tapahtuu huomenna. Tänään on pelastuksen päivä! Mitä kovemmin ja mitä pitempään vastustamme Jeesusta, sitä välinpitämättömämmiksi tulemme tekemään selkeää ratkaisua hänen puolelleen. Apostolin kehoitus kuuluu sinulle:"Ja nyt, mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi hänen nimeänsä ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi" (Ap.t. 22: 16).
Viimeistä hengellistä taistelua kuvataan Raamatussa Harmagedonin taisteluna. Tämän taistelun osapuolet ovat kaikki maailman turmeltuneet pahuuden voimat - joita kuvataan lohikäärmeellä, pedolla ja väärällä profeetalla - ja Kristus yhdessä niiden kanssa, joilla on Kristuksen vanhurskauden vaate (Ilm. 16: 12-16). Samanlainen kuva annetaan myös Ilmestyskirjan 17. luvussa. Siinäkin näemme kaikkien maailman turmeltuneiden voimien, jotka vastustavat Jumalan Moosekselle antamia kymmentä käskyä (2. Moos. 20: 3-17), taistelevan Kristusta ja hänen ympärilleen ryhmittyneitä pyhiä vastaan (Ilm. 17: 14).
Olemmeko me, sinä ja minä, niiden joukossa, jotka seuraavat uskollisesti Karitsaa (Kristusta), mihin tahansa hän meneekin? Yhdessä kaikkien aikojen pelastettujen kanssa saamme pian nähdä Jeesuksen Kristuksen, maailman Pelastajan, palaavan taivaan pilvien päällä (Joh. 14: 1-3; Ilm. 1: 7; 1. Tess. 4: 15-17; 1. Kor. 15: 51-54). Silloin voimme nostaa kätemme vastaanottamaan Vapahtajaamme ja huudahtaa:"Katso, tämä on meidän Jumalamme, jota me odotimme meitä pelastamaan; tämä on Herra, jota me odotimme; iloitkaamme ja riemuitkaamme pelastuksesta, jonka hän toi" (Jes. 25: 9).
Kun olet ymmärtänyt, mitä Jeesus on tehnyt pelastaakseen sinut, ja kun olet kokenut rikkaan elämän Kristuksessa, haluat jakaa onnesi ja hyvät uutisesi toistenkin kanssa. Kukaan todellinen kristitty ei voi vaieta tästä. Pakottava pyyntö tulee itse toimeksiantajaltamme, Jeesukselta Kristukselta: „Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen" (Mark. 16: 15, 16). Meitä kehoitetaan voimakkaasti tarjoamaan pelastuksen sanomaa kaikille, joita kohtaamme. Jeesus, maailman valkeus (Joh. 8: 12), sanoo:"Te olette maailman valkeus. Ei voi ylhäällä vuorella oleva kaupunki olla kätkössä; eikä lamppua sytytetä ja panna vakan alle, vaan lampunjalkaan, ja niin se loistaa kaikille huoneessa oleville. Niin loistakoon teidän valonne ihmisten edessä, että he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät teidän Isäänne, joka on taivaissa" (Matt. 5: 14-16).
Elämme maailman lopunajassa, ja tälle ajalle kuuluu Jumalan erityissanoma. Tämä sanoma löytyy Ilmestyskirjan 14. luvusta, jakeista 6-12 ja Ilmestyskirjan 18. luvusta, jakeesta 4. Se on sanoma pelastuksesta, ja kuitenkin se on samalla varoitus, joka on julistettava kaikille kansoille ja kielille. Se on sanoma meidän ajallemme. Jumala takaa tämän sanoman ja sen julistuksen, ja monet, joiden sydämessä on syttynyt rakkaus Jeesukseen, ovat valmiita levittämään sitä radion, television, videon, faxin, sähköpostin, internetin, lähetyskirjeiden, cd:n, kasettien, kirjojen, pienpainatteiden , katuevankioinnin tai yleisötilaisuuksien avulla. Liike on syntynyt, eikä mikään voi sitä pysäyttää. Varmistu siitä, että olet mukana. On innostavaa ja merkityksellistä toimia Jumalan työssä. Muista, että Jumala antaa Henkensä vain niille, jotka tottelevat häntä (Ap.t. 5: 32). Raamatun ennustuksen mukaan päättävä työ tulee toteutetuksi nopeasti (Room. 9: 28), yhtä nopeasti kuin synnytyskipu yllättää raskaana olevan vaimon (1. Tess. 5: 3). Jumalan työ tulee etenemään päätökseensä aivan silmiemme edessä. Meidän ei tule unohtaa tavallisia (oppimattomia) ihmisiä, jotka tulevat tekemään merkittävän osan tästä työstä. He vierailevat kodista kotiin, johtavat kotikokouksia ja antavat selkeitä ja vaatimattomia esityksiä totuudesta, eikä julkisuudella ja medialla ole pääsyä niihin tilaisuuksiin. Oletko sinä yksi niistä, jotka haluavat osallistua Jumalan valtakunnan päättävään työhön? Terästäydy! Osoita, että välität lähimmäisistäsi. Näytä, että haluat tehdä oman osuutesi auttaaksesi ihmisiä pakenemaan pimeyden valtakunnasta ikuiseen elämään. Saakoon Jumala olla kanssasi!
Vilpittömästi sinun
Bente ja Abel Struksnes